Vieraili
Vierailija
 | | Aihe: Ron Ke Toukokuu 19, 2010 4:38 pm | |
| 
HAHMOSIVUT
Nimi:: Ron
Lempinimet:: Roni
Ikä:: n. 3 kuukautta
Rotu / sukupuoli:: Mustangi / ori
Ulkonäkö:: Kuva on kaveri. Varsakarva ei ole vielä puoliksikaan poistunut. Ronin väritys tulee siis vielä tummenemaan ja sukat ja läsi pienentymään / myös tummenemaan. Tällä hetkellä oriita voisi sanoa raudikoksi, mutta väritys tummenee niin paljon, että lopullinen määritelmä tulee olemaan ruunikko. Varsa ei kuitenkaan ole mikään ruipelo, vaan selkeästi lihaksikas ja tulevaisuudessa vahva ori. Tämä saattaakin aiheuttaa pientä vallankaappauspelkoa lauman johtajan mielessä, mutta vielä moneen vuoteen ei nuoresta Ronista ole haastajaksi. Jalat ovat pitkät ja tukevat ja tällä hetkellä suurimmalti osin valkoiset. Harjas ja häntäjouhet ovat tummia ja ajan myötä niistä tulee täysin mustat. Vasenta takaposkea koristaa Amerikan armeijan polttomerkki U.S.
Luonne:: Ron on iloinen ja leikkisä nuori. Äidin menetys kuitenkin kalvaa sen sisintä ja ajoittain se syyttääkin tapauksesta itseään. Jos se ei olisikaan juossut pois, kuten emä käski. Jos se ei olisi koskaan syntynyt. Pieni ori tietää kuitenkin että tapahtuma täytyy toistaiseksi unohtaa, jotta se selviäisi hengissä. Yksinäisyys preerialla on tuonut sille rohkeutta ja itsevarmuutta, jota tämä tietää tarvitsevansa kohdatessaan toisia hevosia. Ystävien tuki olisi nyt tarpeellista, mutta koska kunnon ystävyyttä ei ole ehtinyt syntymään, kaikki tunteet patoutuvat oriin mieleen ja ainut tapa purkaa niitä, on juosta nii lujaa kuin jaloista se pääsee. Selvitäkseen elämässä tarvitsee ystäviä ja se Ron aikoo olla mahdollisimman monelle. Ron pelkää ihmisiä kuollakseen, eikä enää koskaan aio antaa ottaa itseään kiinni.
Menneisyys:: Ronin emä oli koko elämänsä elänyt samaisessa laumassa, mihin Ron syntyi. Jostain syystä lauma oli nyt ajautunut liian lähelle ihmisasutusta, eikä mennyt päivääkään Ronin syntymästä kun ihmiset veivät sen, emän ja muutaman muun laumasta mukanaan, teurastaen loput laumasta ruuakseen. Ori, joka vasta oli oppinut kävelemään, kompasteli minkä ehti. Ihmiset huomasivat sen pian ja kantoivat Ronin sylissään, emästä kauempana. Tämä kun ei pitänyt ihmisten tavoista laisinkaan. Ron oli kauhuissaan, emän koettaessa rauhoitella tätä, vaikka sekin oli kauhusta melkein suunniltaan. Etenkin sillä hetkellä, kun jokaisen hevosen jouhet leikattiin lyhyiksi ja takalistoon poltettiin merkit. Kipu tuntui ytimissä asti, mutta mustangit eivät halunneet antaa periksi. Hevosia ajoi vapauteen kuitenkin heidän villi sielunsa, joka kaipasi vapauteen.
Monista yrityksistä huolimatta lauma ei onnistunut pakenemaan. Koska Ronin emä selkeästi johti jokaista pakoyritystä, päättivät ihmiset lopettaa sen, Ronin ollessa vasta pariviikkoinen. Kaksijalkaisilla oli kuitenkin aidatulla alueellaan siittola, jossa oli näin ollen myös tammoja. Yksi niistä oli varsonut jokin aika sitten, mutta koska varsa oli kuollut, joutuivat ihmiset niin sanotusti lypsämään hevosta. Nyt siihen ei enää olisi tarvetta, vaan Ron laitettiin tamman kanssa samaan aitaukseen, jossa molemmat hyväksyivät toisensa heti. Varsa sai elää tamman kanssa puolitoista kuukautiseksi, jonka jälkeen se vietiin sepän luo. Oli aika merkitä Ron.
Ron rimpuili vastaan minkä ehti. Se ei kuitenkaan auttanut, vaan ihimisten köydet olivat liian vahvat pienelle varsalle. Kuului sihahdus ja varsaan iski pakokauhu. Se alkoi potkimaan ja vikuroimaan entistä enemmän, kuin puuma olisi sen selässä. Se käytti viimeiset voimansa tuohon, mutta tuloksetta. Ron eläisi vielä kaksi viikkoa ihmisten armoilla, mutta se itse luuli joutuvansa olemaan siellä koko lopun elämäänsä. Kaksi viikkoa siis polttomerkkauksen jälkeen hevoset oli tarkoitus vihdoin kouluttaa. Ron piti opettaa vasta riimuihin ja siihen, että se kulkisi nätisti vierellä. Ori oli kuitenkin ajatellut muuta. Viikko aiemmin se oli päättänyt, ettei jäisi ihmisten armoille, vaan etsisi sen hevoslauman, mistä osa hevosista puhui. Koko viikon Ron oli kerännyt voimia ja kun riimua oltiin asettamassa, ori pakitti nopeasti ja lähti samantien laukkaamaan kohti aidan reunaa.
Ori ei itsekään kunnolla tajunnut, että oli oikeasti loikannut tuon korkean aidan ylitse. Preerian vahva kutsu ajoi häntä eteenpäin. Se juoksi ja juoksi. Niin kauan, kunnes sen voimat loppuivat totaalisesti. Se asettui varjoon makaamaan, jonka suurehko kivi loi. Muita varjoja ei sitten näkynytkään horisontissa. Matkasta tulisi siis pitkä. Ron lepäsi yön yli ja aamulla herätessään se näki lähistöllä kaksi intiaanilasta. Nämä leikkasivat helposti veitsillään pallokaktuksia maasta, halkaisivat ne ja joivat niiden sisällä olevan mehun. He olivat myös huomanneet orin ja koettivat saada senkin juomaan, mutta Ron säikkyi jo nyt niin paljon ihmisiä, että lähti samantien juoksemaan pois.
Noin kuukausi oli kulunut. Ron oli vastahakoisesti joutunut käyttämään ihmisten tapaa syödä pallokaktuksia, mutta tämä huomasi sen pelastavan sen hengen. Sitten Ron huomasi maassa jotain, minkä vuoksi se oli lähtenyt. Jotain, mistä se olisi voinut riemuita koko päivän. Hevoslauman jäljet. Ron lähti samantien juoksemaan siihen suuntaan, minne lauma oli mennyt. Pääsisikö se viimein kotiin?
Menneisyys laumassa::
Liittyminen laumaan. Ron saapuu pitkän matkan uuvuttamana alueelle, millä lauma majailee. Ensimmäisenä tämä kirjaimellisesti törmää Nokeen, uljaaseen ja suurikokoiseen, mustaan johtajaoriin. Varsa saa aikaan pienen vaikutuksen Noessa, mutta tämä unohtuu pian. Ennen kuin Ron menettää hermonsa leikkisästi piruilevaan Nokeen, saapuu johtajatamma Kotka paikalle ja ratkaisee tapauksen Ronin eduksi. Varsa hyväksyttiin näinollen yhdeksi lauman jäseneksi.
Pelipaikka / pelaaja:: FreedomPrairie / Takare
|
|
Latest images