Johtaja (lauman nykyinen päällikkö)

Noki on kokonaisuudessaan melko pelottava olento, ja sen seurassa alkaa rohkeimmankin puntit tutista helposti. Säkäkorkeutta löytyy huimat 170cm ja rakenne on hyvin jykevä. Lihasta löytyy vaikka muille jakaa. Kuitenkin olemuksessa on tiettyä keveyttä, joka kertoo muunmuassa tappelukokemuksesta ja -taidoista. Karva on täysin mustaa, lyhyttä sekä hyvälaatuista. Noki onnistuu olemaan lähes joka tilanteessa edukseen ja sitä on hankala edes kuvitella nolostuneena tai pelokkaana. Lähin nykyaikainen rotu vastine on luultavasti friisiläinen tai pienehkö shire. Harja on vahvaa ja karkeaa, mutta omituisen lyhyttä ollakseen villihevosen. Häntä on oikein komea, sekin karheaa ja kestävää. Pituutta löytyy varsinaisesti siihen kintereen tienoille ja vasta sen jälkeen se alkaa ohenemaan. Kaviot ovat tasaisesti kuluneet ja muutenkin hyvämuotoiset. Rakenne on muutenkin hyvä, eikä erityisempiä virheitä ole. Arpia on loppujen lopuksi yllättävän vähän näkyvissä, mutta se johtuu vain siitä että ne ovat aikojen saatossa hävinneet karvoituksen alle. Ainoa kunnolla näkyvissä oleva jälki on puuman aiheuttama pitkä viilto, joka lähtee rinnuksista ja päätyy vasemman lavan kautta sää'än kohdalle. Silmät ovat perinteiset lämpimänruskeat, mutta tässä tapauksessa ne ovat kaikkea muuta kuin lämpimät tai ystävälliset. Perusilme on julma ja välinpitämätön, mutta joskus pieninä hetkinä siitä on havaittavissa myös pienoista mielipuolisuutta.

Noen luonne olisi jonkun ulkopuolisin silmin helppo selittää parilla sanalla, mutta sisällä piilee jotain muutakin. Ori on todella vastuuntunnoton, ja ajattelee loppujen lopuksi vain ja ainoastaan itseään ja omaa etuaan. Valta on hevosen intohimo, ja se puolustaa asemaansa laumassa lähes pakkomielteisesti. Noki on hyvin tietoinen voimistaan, eikä pelkää käyttää saatikka uhkailla niillä. Sillä on järjettömän suuri ego ja vääristynyt maailman kuva. Oriin motto onkin vahvat jyräävät heikot. Johtajana Noki on kuitenkin sinänsä kohtalainen, se pitää hyvää huolta reviiristä ja hoitaa paikalle eksyneet villieläimet nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Kaikesta huolimatta se on kuitenkin todella ailahtelevainen, ja pitää laumalaiset jatkuvasti varpaillaan ainaisilla uhkauksillaan. Noki tuntee melkoisen vahvaa inhoa tammoja kohtaan ja varsoja se ei siedä silmissään koikkelehtimassa. Toiset oriit luokitellaan lähestulkoon heti ensimmäisellä silmäykselle jompaan kumpaa kastiin: vihollisiin ja jotakuinkin siedettäviin yksilöihin. Kotka on ainoa täydellinen poikkeus Noen täydelliseen tamma-vihaan. Vanha tamma on saanut käsiinsä ainakin osan oriin luottamuksesta, ja on sille lähin ystävän vastine, vaikkei edes se ei saa kunnon kontaktia Nokeen. Joissain määrin ori on kenties hieman hullukin: sillä on paljon kaiken maailman pakkomielteitä ja se on vainoharhainen. Tietyssä mielessä Noki on kuitenkin järjenlahjoiltaan varsin yksinkertainen, mutta vain siinä tietyssä mielessä. Se ymmärtää harmillisen hyvin milloin sitä pilkataan, mutta joskus se ei läheisimmiltä yksilöiltä tajua tätä odottaa ja tulkitsee silloin ivan joksikin muuksi.
Noki on syntyjäänkin laumalainen, mutta kenelläkään, edes vanhimmilla yksilöillä, ei tunnu olevan minkäänlaista muistikuvaa oriin varsa-ajoista. Kuitenkin, Noen oikea emä kuoli synnytyksessä, mutta eräs toinen tamma, Kotka nimittäin, otti pikkuvarsan silloisen omansa rinnalle. Noessa oli havaittavissa jo varhaisessa vaiheessa oudoksuttavia ja pelottaviakin piirteitä. Jo kaksi-vuotiaana se syrjäytti silloisen lauman johtajan ja omaksui sen paikan. Lopullinen notkahdus pahaan tapahtui kuitenkin vasta, kun Noki kohtasi ensirakkautensa. Tämä onnekas tamma kuitenkaan ei halunnut kuullakaan Noesta tämän ilkeän luonteen takia. Tamman huhutaan kadonneen Pelko-suolle eräänä päivänä, eikä siitä ole sen jälkeen kuultu. Noki häipyi itsekin kokonaiseksi vuodeksi etsimään rakastettuaan, ja on näiden etsintäretkiensä aikana nähnyt paljon enemmän kuin usea muu laumalainen. Tulosta etsinä ei kuitenkaan tuottanut, jotne lopulta ori joutui palaamaan tyhjin kavioin takaisin kotilaumaan. Tapauksen jälkeen Noki muuttui vain ärhäkämmäksi ja ei ole halunnut yhtä ainutta tammaa lähelleen, ei edes paritteluaikoina.