Kavioiden kopina kuului vain hyvin vaimeina tömähdyksinä tamman omiin korviin, kun Petolintu asteli vakaasti eteenpäin pitkässä heinikossa. Korvat olivat eteenpäin pirteästi suunnatut, kun neito pyrki niin haju-, näkö- kuin tuntoaistejaan käyttäen hahmottamaan lähistöllä muita hevosia. Lauma oli jonkin matkan päässä, mutta nyt kirjava hakeutui omaan rauhaansa, eikä kaivannut erityistä hälinää ympärilleen. Seura ei varmaan olisi pahitteeksi, mutta sinä hiljaisena hetkenä toinen kaipasi vain korkeintaan yhden hevosen ympärilleen. Ja jos Petolintu olisi saanut esittää toiveita seuran suhteen, niin joku suhteellisen rauhanomainen ja kaikkea muuta kuin hirveän äänekäs ja puhelias olisi voinut olla tamman mieleen sinä hetkenä.
Yllättäen tamma kuuli useamman kymmenen metrin päässä vieraiden kavioiden kopinaa. Täysin vieras, tumma hahmo hörähteli innokkaasti, tepastellen korvat hörössä lähemmäs. Lähestyvä hahmo oli nuori tamma, joka näytti olevan erittäin innokas tutustumaan. Tämä jos mikä sai Petolinnun ahdistumaan, jolloin tamma koki vain yhden vaihtoehdon mahdolliseksi. Tuo pidensi askeltaan ja kiihdytti vauhtiaan, painaen korviaan luimuunsa. Neito nosteli jalkojaan melko korkealle, pyrkien tömisyttämään niillä maata reippaasti. Nuorempi hidasti tahtiaan, seisahtuen lopulta aloilleen. Hahmo hirnahti kysyvästi, saaden Petolinnun vain kiihdyttämään vauhtiaan. Kirjava ravasi toisen rinnalle, näykäten hampaillaan toista lautaselta. Tästä vieras tamma säpsähti, pyörähti Petolinnun suuntaan ja kohdisti etukavionsa kirjavan lihaksikkaalle takapuolelle. Vanhempi oli kuitenkin nopeampi, ja kohdisti potkunsa tumman suuntaan, hirnahtaen varoittavan agressiivisesti.
Kummankaan isku ei osunut toiseen, mutta tästä musta otti opikseen ja lähti korvat luimussa reippaasti laukaten kauemmas. Petolintu hirnahti vielä kerran varoittavasti toisen perään, ottaen sitten muutaman raviaskeleen vastakkaiseen suuntaan. 'Siinä pieni esimerkki, millä tavalla minua EI lähestytä', kirjava mietti itsekseen, vetäen sitten päänsä alas ja heittäen pari reipasta pukkia. Tuo nosti kuitenkin nopeasti päätään, seisahtuen sitten kuin seinään paikalleen. Tamma höristi pehmeästi korviaan, katsellen hetken tummilla silmillään ympäristöä. Muutaman sekunnin kuluttua neito koukisti varovasti etujalkansa, tömähtäen sitten pehmeästi maata vasten. Innokkaasti tamma alkoi pyöriskellä paikallaan, hoitaen näin karvaansa ja nauttien hetkestä.
[ Takare & Ron tänne. ]
Pääsivu 
Latest images 
