Virva

Nimi: Virva

Sukupuoli: Tamma

Ikä: 2 vuotta

Ulkonäkö: Virva ei ole ehtinyt vielä kasvaa aivan lopulliseen muotoonsa, mutta ei vanhemmiten kuitenkaan muutu enää paljoa. Virva on sopusuhtainen tamma, jolla on hyvin kehittynyt lihaksisto ja virheet rakenteessa ovat hyvin vähäiset. Lievää pihtikinttuisuutta saattaa välistä esiintyä takajaloissa, mutta se on melko huomaamatonta, eikä vaikuta millään tavalla tamman elämään. Tämä pieni rakennevirhe saattaa myös häipyä iän myötä, kunhan luusto ja lihakset ehtivät kehittyä loppuun. Virva on suurimmaksi osaksi mustangi, mutta kolmannesta sukupolvesta löytyy yksi englantilainen täysiverinen. Tämän perimän vuoksi Virvalla on kykyä nopeisiin sprintteihin, mutta kestokyky on vähän niin ja näin. Karva on kiiltomustaa, ja pysyy sellaisena ympäri vuoden ”kulottumatta” ruskeaksi auringon vaikutuksesta. Karva on talvisinkin keskimääräistä lyhyempää, eikä tamma kestä kylmiä talvia ja paksuja lumikerroksia kovin hyvin, ja sen tähden hevosen ennusteet elää pitkään eivät ole parhaimpia. Musta karva kuitenkin imee talvellakin auringon lämpöä ja auttaa siksi osaltaan ankariin olosuhteisiin soveltumatonta tammaa selviytymään. Virvan kaviot ovat vaaleat ja jokaisessa jalassa on puolisukka. Kaviot ovat pehmeämmät ja soveltuvat parhaiten hieman periksi antavaan, tasaiseen alustaan. Jouhet ovat mustat, suhteellisen pitkät ja suorat. Virvan profiili on kyömy, silmät ovat syvän ruskeat, melkein mustat, ja päässä on leveä läsi.

Luonne: Virva on kuriton luonne, melkein ilkeä, jos kysytään. Sillä on alituiseen pakkomielle härnätä ja kiusata muita, vaikkei tee sitä pahuuttaan tai tarkoita mitään. Virvalla on pokkaa härnätä muita, koska tietää olevansa kiusattaviaan nopeampi ja pääsee kevyesti karkuun vaikka joltakulta käämit kärähtäisivät lopullisesti. Tyypillisiä härnäystapoja ovat kastelu, harjasta nyppiminen ja harvinaisen ärsyttävä lällättely ja pilkka. Virva on selkeästi jengiluonne; se hakeutuu kaikista sekopäisimpien laumanjäsenien seuraan ja saa monet hermoromahduksen partaalle tehdessään temppujaan kavereineen. Vastuu tai laumajärjestyksen kunnioitus eivät kuulu Virvan sanavarastoon, vaan se haluaisi pysyä ikuisesti varsana. Se pysyttelee harvoin paikallaan vaan hyppää jatkuvasti paikasta toiseen. Hetken päästä se on yhden harjassa kiinni, toisena hetkenä jossain muualla kiusaa tekemässä. Vakituisia ystäviä sillä ei ole juuri lainkaan, sillä luonteeltaan Virva on varsin äkkipikainen ja suuttuu helposti. Virvalla on myös taipumus kostaa jouduttuaan omasta mielestään väärin kohdelluksi. Virva ei kuuntele juuri ketään, ainoastaan hierarkian yläpäässä olevat saattavat saada villikon rauhoittumaan edes muutamaksi sekunniksi. Virva rakastaa vettä ja uimista. Kun tämä menee uimaan, muut joutuvat väkisellä lähtemään vesipaikalta, sillä vettä lentää ja paljon, useimmiten tarkoituksellakin muiden päälle. Laumaa ärsyttää myös se, että Virva ei nuku samaan aikaan kuin muut. Se nukahtaa muuta laumaa aikaisemmin ja herää valitettavasti muutaman tunnin kuluttua häiritsemään muiden laumalaisten kauneusunia. Ainakin vielä jotkut sietävät Virvaa nuoruutensa tähden, mutta voi olla, että se joutuu lähtemään laumasta hyvinkin vikkelään jos tällainen meno jatkuu. Mutta sehän ei Virvaa hetkauta.

Menneisyys: Virva syntyi villihevosten laumaan lähellä ihmisten asuinsijoja, josta Virvan englantilaisen täysiverisen perimä on lähtöisin. Virvan emä synnytti kaksoset, toinen oli Virva ja toinen oli musta, muuten samanlainen hevonen kuin Virva, mutta läsi oli tavallinen eikä leveä kuten Virvalla. Virvalla oli siis veli, ori, joka valitettavasti kuoli jonkin aikaa myöhemmin sairauden seurauksena. Sen jälkeen Virvasta tuli lellikki, sillä se oli sillä hetkellä ainut varsa pienehkössä laumassa. Leikkitovereita sillä ei ollut ja siksi siitä on jäänyt hieman varsamainen. Virva ehti kasvaa kotilaumassaan vieroitusikään asti, kunnes ongelmia ilmeni. Ihmiset olivat päättäneet saalistaa ja vangita lähistöllä olleet, satojaan syöneet villihevoset. Lauma hajosi, osa pääsi karkuun, kuten Virva, osa päätyi ratsuksi ja osa, surullista kyllä, pannuun. Laumasta oli jäljellä enää kolme hevosta; johtajatamma, nuori ori, joka oli aivan liian nuori johtajan virkaan, ja Virva. Vanha johtajatamma menehtyi entistäkin pienemmän lauman etsiessä uutta, isompaa laumaa mihin sulautua, eikä nuori ori tiennyt mitä tehdä. Se kun ei ollut valmis johtamaan edes niinkin pientä laumaa kuin sellaista, jossa olisi vain kaksi henkeä – Virva ja se itse. Ori päätyi pian toisten oriiden perustamaan pieneen ”poikamieslaumaan”, ja niin Virva jäi yksinään taipaleelle.