Huovi

HUOVI
NIMESTÄ Huovi on vanhaa suomalaista sanastoa – tarkoittaa haarniskoitua ratsumiestä
LEMPINIMET Jätti, Jörö, Juro (lähinnä nimiä joista Huovi ei pidä). Lisää saa keksiä.
SUKUPUOLI ori
ROTU Ei ole tiedossa. Suvussa on ainakin shirehevosta ja mustangia.
IKÄ 11 vuotta



ULKONÄKÖ
Huovi on varsin kunnioitettava näky kokonsa ja voimiensa puolesta. Säkää tuolla on jopa lähemmäs 190 senttimetriä ja painoa yli tonni. Ulkoinen olemus viestii raakaa voimaa, mitä tältä hevoselta ei puutu. Kokonsa vuoksi Huovi ei ole kovin nopea tai muutenkaan ketterä liikkeissänsä, kuten muut lämminveriset hevoset. Useimmiten tuon näkeekin vain käyskentelemässä paikasta toiseen rauhallisesti ja harvoin tätä näkee ravissa, saatikka laukassa. Mutta silloin kun tämä hevonen kiihdyttää vauhtiaan, sitä ei voi olla huomaamatta. Yleinen olemus tällä hevosella on kuitenkin jokseenkin nuukahtanut. Huovi ei jaksa päätänsä kauhean korkealla kantaa ja liikehdintä yleisestikin on väsynyttä. Kohtalaisen vaarattoman näköinen Jättiläinen – kunhan tätä ei vain ärsytä.

Väritykseltään melkein kokomusta ja muun muassa lonkissa ja kyljissä on havaittavissa papurikko nimistä kuviointia, mutta tuo näkyy vain lähinnä kirkkaassa päivänvalossa. Huovilla on lyhyet sukat, jotka värjäävät vuohiskarvat vitivalkoisiksi. Kaviot ovat kookkaat ja väriltään mustat vaaleammilla läiskillä. Huomiota herättävin osa on kuitenkin tuon vitivalkoinen ja hieman hopeaan vivahtava harjas sekä häntä, jotka eivät kovin hyvin soinnu yhteen muun tumman värityksen kanssa. Harjas peittää useimmiten oikeanpuoleisen silmän. Silmät ovat punaiset pienillä pupilleilla ja turvan pää on aavistuksen vaaleanpunertava.

Huovi ei omista arpia tai muuta eritystä mainittavaa kehossansa.

LUONNE
Keski-ikäinen äijäpaha, joka ei muista välitä kuin itsestään. Se ei ole juuri kiinnostunut lauman johtamisesta, tammoista, varsoista taikka toisten orien kanssa rähisemisestä. Kunhan sillä itsellään on hyvä olla, kaikki on hyvin. Huovi on ajatusmaailmaltaan melkoinen pessimisti.

Huovi ei siis pidä, tai tarkalleen ottaen välitä muista hevosista, mutta erityinen inhon kohde on varsat. Kaikenlainen ylienergisyys saa tämän hermon kireälle, puhumattakaan teeskennellyn oloisesta kovistelusta. Useimmiten tämä tyytyy näyttämään kaapin paikan alempiarvoisilleen pelkästään kohottamalla ryhtinsä ja näyttämällä todellisen kokonsa. Vastaantulijat saattavat olettaa orin säyseästä ja ryhdittömästä ulkomuodosta, että tämä olisi lempeä jättiläinen, mutta tuottaa kuitenkin pettymyksen useimmille. Seuraksi tälle sopivat siis hyvin muut hevoset – useimmiten oriit – jotka eivät paljoa rupattelemisesta välitä. Huovi on harvasanainen mörähtelijä, mutta toisinaan vitsikäs sellainen. Sanoo vähän, mutta asiaa ja huumoria tältä löytyy yllin kyllin, kunhan se ei osu omaan nilkkaan. Omistaa varsin matalan ärsykekynnyksen ja ärsyyntyessään mieluusti lähtee jonnekin syrjemmälle jurottamaan.

Jos arvoasteikosta kysytään, Huovi yrittää olla mahdollisimman huomaamattomassa asemassa. Tämä ei kuitenkaan onnistu niin hyvin kuin ori itse haluaisi jatkuvien haasteiden takia, joiden ansiosta jätti on sekä kunnioitettu että pelätty. Muut yleensä väistävät tätä, eikä toiste päin. Jotta Huovi saisi majailla lauman nurkilla, joutuu hänkin kantamaan kortensa kekoon. Ori on erinomainen suojelija ja vahti, kuin hevoslauman oma ”portsari” – vaikkei Huovi tietenkään tuota työtä mielellään tee. Tämä kuitenkin hoitaa työnsä hyvin, pitäen varsat ja tammat turvassa pedoilta, sekä hätistäen ulkopuoliset muualle silloin, kun Johtaja ei ole tavoitettavissa. Myös lauman sisäinen tarkastelu kuuluu orin tehtäviin ja niistä raportoiminen Johtajalle.

Valitettavasti lauman nuorimmaisilla ja uhkarohkeimmilla yksilöillä on tarvetta todistaa suuruuttaan ja parhauttaan haastamalla itseään vanhemmat ja isommat mittelöihin, nostaakseen omaa asemaansa laumassa. Jostain epäonnekkaammasta syystä Huovi sattuu olemaan yksi tällaisista hevosista, jolle kyseinen nuoriso tulee haasteita jakelemaan. Omasta aloitteesta valkoharja ei aggressiiviseksi ryhdy, mutta näyttää mielellään koppaville oreille kelle ei kannata ryttyillä.

MENNEISYYS
Huovi oli syntynyt toiseen, pienempikokoiseen laumaan preerialla. Orin emä oli mustangi, mutta isästä ei ollut tietoa – hyvin suurimmalla todennäköisyydellä jokin shirehevosen kaltainen kulkuri, joka oli pistänyt tamman paksuksi. Lauman johtaja ei tietenkään hyväksynyt vieraan orin varsaa, joten Huovi karkotettiin reviiriltä ja emä tietysti seurasi perässä. Kun Huovi oli kasvanut riittävästi, emä itsenäistytti poikansa luotaan ja palasi takaisin vanhaan laumaansa.

Siitä alkoi orin itsenäinen elämä. Paljon ehti tapahtua vuosien varrella, mutta merkittävin asia taisi olla kun Huovi taisteli itsensä sen lauman johtajaksi, johon oli alun perin syntynyt. Elämä oli auvoista siihen saakka, kunnes ori ymmärsi vastuunsa painon johtajana. Varsoja menehtyi, nuoret ja kunnianhimoiset oriit haastoivat tämän aseman laumassa jatkuvasti ja jäseniä tuli sekä meni. Ei sillä etteikö Huovi olisi ollut hyvä johtaja, mutta henkinen kantti ei riittänyt toistaiseksi. Ori oli vielä nuori ja seikkailunhaluinen, joten tuo jätti laumansa valitsemansa orin käsiin ja lähti uusille vesille. Kuitenkaan ikinä palaamatta.

Yhdeksän vuotiaana alkoi Huovi pikkuhiljaa alkaa päästää irti nuoruuden hullutuksista. Eihän ori tietenkään vanhakaan ollut ja vielä elämänsä kunnossa, mutta jostain kumman syystä tämä alkoi asennoitua elämään kyynisesti. Kaikki oli koettu ja Huovi uskoi, ettei tulevaisuus ollut varannut hänen varalleen mitään uutta ja jännittävää. Ori vaelteli ympäriinsä vailla sen kummempaa päämäärää ja lopulta ui yli Ison Virran sen toiselle puolelle. Valitettavasti maaperä ja hevoset eivät olleet sen erilaisempia toisella puolella, mutta sitten ori tapasi mustan, Johtajaksi kutsutun hevosen jolla oli keskikokoinen lauma alennuksessaan. Tämä Johtaja tarjosi orille paikkaa laumaansa, sillä ehdolla että Huovi suojelisi muita hevosia ja pitäisi laumaan kuulumattomat loitolla silloin, kun hän itse ei ollut tavoitettavissa. Huovi suostui ehtoon, vaikka pidemmän päälle työ ei kovin hyvin imarrellutkaan hänen itsekeskeistä luonnettaan. Noh, homma ainakin tarjoaisi jännitystä.

Huovi on nyt parin vuoden ajan ollut tässä samaisessa laumassa, tehden samaa kuin ennenkin – toimii Johtajan oikeana (tai vasempana) kätenä (tai kaviona), tarkkaillen lauman sisäistä meininkiä. Sen suurempia sydänystäviä ori ei ole saanut, mutta Huovi ei myöskään välitä saavansa. Tuleeko pessimistisyys, kyynisyys ja jopa osittainen julmuus kestämään tämän koko loppuelämän?

TAPAHTUNUTTA
-

SUHTEET
Vihatut: -
Ei pidä: Tähän kategoriaan kuuluvat useimmat
Tavatut/tutut: -
Ystävät: -
Ihastus: -

Pelaaja: Nut