Arokotka

Nimi: Arokotka
Kutsumanimi: Aro yleisimmin, saattaa joskus esitellä itsensä Arokukkana
Ikä: 5 vuotta
Laji/Rotu: Hevonen / Risteytys mm. mustangi, andalusian-hevonen
Sukupuoli: Tamma

Ulkonäkö
Värikartta
Arokotka on säältään noin 160cm korkea. Pää on sopusuhtainen ja korvat ovat hyvin suipot. Tamman rakenne on sopusuhtainen ja vahva, vaikkakin hyvin hoikkaomainen.
Väritykseltään Arokotka on hyvin haalea, hieman ruskealla vivahteella. Jouhet ovat tummanruskeat raidoittuneella vivahteella. Kasvoissa Arolla on epämääräinen tummanruskea läsi. Aivan turvan etuosassa kulkee himmeä valkoinen viiru. Silmien ympärillä on samaisella tummanruskealla epämääräiset laikut. Silmät ovat siniset, vaikkakin aivan silmän iiriksen ympärys on ruskeahko. Vasemman silmän päältä Arokotkalla kulkee neljä arpea, jotka puuma emo on aiheuttanut tammalle tuon nuoruudessa. Vasemmassa etujalassa ja oikeassa takajalassa on tummanruskeat sukat. Niiden päällä on lyhyemmät hieman seepra raidoittuneet vaaleat sukat. Selässä Arolla kulkee ohut siima.

Luonne
Arokotkan luonnetta on huono kuvailla monellakaan tapaa. Lyhyimmillänsä Arokotka on rento ja erittäin kohtelias. Arokotka rakastaa elää isossa porukassa, eikä tunne miltein koskaan itseänsä turhaksi missään. Vieraille Aro on erittäin tyyni. Tamma ei tuo esille mitään mielipiteitä vieraista ennenkö tutustuu. Aro hakeutuu mielellänsä isompiin joukkoihin ja tekee tuttavuutta kaikkien kanssa. Siksi Arokotka ei ole mitenkään vaikeasti lähestyttävä. Aro on myös hyvin pitkälti poikatyttö.
Ystävillensä Arokotka on kaikkein paras ystävä. Arokotka rakastaa ystäviänsä ja ei olisi mitään ilman heitä. Tamma viettää mieluusti aikaa ystäviensä kanssa, rentoutuen aina huomattavasti. Ei ole väliä onko toinen uusi tuttavuus, mutta Arokotka suostuu kertomaan suurempiakin salaisuuksia. Kyseinen piirre tuottaa usein vaikeuksia Arolle, koska välillä myös salaisuudet joita muiden ei kuulunut kuulla karkaavat huomaamattansa. Arokotka ei suutu helpostikaan ystävillensä. Tamma miettii aina muiden parasta ja koittaa antaa kaikkensa pitääksensä ystävänsä. Ne jotka pääsevät lähellä Aron sydäntä voivat olla varmoja, että tamma antaisi itsensä kokonaan heille. Sydäntänsä Aro ei kumminkaan anna helpolla kenellekään. Vaikka kyllä nuorekko saattaa leimata jonkun ”omaksensa” ja pitää tätä hyvinkin tarkoin itsellänsä ei perhe tuota tammalle ainakaan nuoressa iässä mitään innostusta. Mustasukkaisuus myös ”merkatustansa” on kova ja se tulee ilmi ”kiukutteluna” ja muina tyhminä tempauksina.
Vihatuille Aro on huomattavasti erilainen. Kylmyys milteen hohtaa ulos tammasta. Arokotka ei osaa tuoda vihaansa kunnolla esille ja se vaikeuttaa välillä tilanteita, kun tamma tahtoisi purkaa vihaansa ulos, muttei osaa. Taistelemaan Arokotka on jossain määrin kehno eikä todellakaan osaa käyttää omaa kehoaan puolustukseensa hyödykseen. Arokotka mieluiten vain järkeilee tilanteeseen nähden parhaan tavan toimia ja hyödyntää sitä. Usein tamma myös asettaa itsensä suurienkin vaarojen eteen, tajuamatta kuinka paljon meinaa menettää niissäkin tempuissa.

Menneisyys
Arokotka syntyi pieneen laumaan Amerikan kalliovuorten läheisyyteen. Lauman hierarkia ja yhdistyneisyys oli hyvin hajallista ja sen takia Arokotka sai erittäin heikon laumallisen kasvatuksen. Neljävuotiaaksi ehtiessään Arokotkan perhelauma oli jo ehtinyt rikkoutumaan johtaja oriin kuoltua puolustaessaan Arokotkaa ja muuta laumaa nälkäiseltä ja vihaiselta puuma emolta. Samaisella kerralla Arokotka sai kasvoihinsa arpensa.
Lauman hajottua Arokotka ja tämän emo lähtivät kulkemaan preerialle päin. Kaksikon matkan aikana Arokotkan emo kuoli tautien ja vanhuuden aiheuttamiin komplikaatioihin. Yksinään Arokotka jatkoi matkaansa kunnes löysi uuden lauman, johon ajatteli liittyä oman turvallisuutensa vuoksi.