Liittyminen: Jääprinssi (loppunut)

Noki pukitteli minkä kerkesi ja potki takajaloillaan ilmaa, näkymätöntä vastustajaansa. Aamulla Kotka oli pitänyt jälleen kerran puhuttelen ottopojalleen, tällä kertaa siksi että ori oli pannut uppiniskaisen oriin kuriin ja siinä samalla aiheuttanut sille haavan, joka oli valitettavasti melkoisen iso. Lauman päällikkö oli heti nalkuttamisen päätteeksi lähtenyt lauman luota syrjemmälle, antaen laumalaisten selvitä jonkin aikaa omillaan. Olihan oriilla toki muitakin kiukun aiheita. Se oli vasta vähän aikaa sitten hyväksynyt kaksi uutta tammaa laumaansa, ja oreista, joista olisi ehkä ollut kuitenkin jotain hyötyä, ei ollut tietoakaan. Lauma oli kuitenkin vielä häiritsevän pieni ja heikko, ja tammoja oli reilusti enemmän kuin oreja. Ei sillä, oritkin osasivat olla todellisia häiriköitä, mutta jostakusta niistä tulisi vielä seuraava laumanjohtaja, halusi Noki sitä tai ei.

Ori alkoi jo hikistyä ja hengästyäkin, mutta raivo kehotti sitä jatkamaan. Samassa hevonen teki kuitenkin äkkipysähdyksen. Hevosen, nuoren oriin, haju, joka leijaili härnäävästi ilmassa, eikä se ollut kenenkään laumassa olevan ominaistuoksu. Noki päästi kimeän, käskevän ja ennen kaikkea melkoisen uhkaavan hirnunnan, jonka viesti oli selvä: astu esiin tai kuole.

Kevyt tuulenvire hyväili Jääprinssin pitkää ja mustaa harjaa, joka näytti samettisen pehmeältä lämpimien auringonsäteiden heijastuessa niihin. Nuori orii oli löytänyt tiensä mainiolle laidunpaikalle josta hevonen repi vihreää ruohoa mustien huuliensa avulla. Leukaluut jauhoivat ruohon hienommaksi, täyttäen joka nielemältä sen mahaa enemmän. Hevosen korvat kuuntelivat aukealta kuuluvia ääniä tarkasti, sillä se ei halunnut minkään keskeyttävän ateriointiaan. Ainakaan nälkäisen puuman. Nuo ketterät petoeläimet olivat kiehtoneet Jääprinssiä koko tämän nuoren elämän ajan. Orin silmissä sumeni ja pian muistot nuoruudesta täyttivät sen ajatukset. Jääprinssi näki itsensä seuraamassa lauman turvista kuinka puuma oli vaaninut ja hyökännyt isäänsä vastaan. Ajatus isästä ja laumasta kirpaisi nuoren oripojan sydäntä valtavasti. Se ravisti päätään häätääkseen muistot kauemmas päähän. Jääprinssi ei tahtonut ajatella menehtyneitä laumalaisiaan – särkeä sydäntään yhtään sen enempää, varsinkaan kun se oli jo särkynyt. Kaipuu lauman turvasta oli tehnyt orista lähes mielenvikaisen, mutta siltikkään se ei ollut uskaltanut lähteä turvapaikastaan kamalan kauas. Entä jos kuivuus löytäisi sen ja vetäisi kuolettavaan syleilyyn josta se oli jo selvinnyt? Suklaanruskeat korvat painuivat mustaa harjaa vasten. Se vihasi kuivuutta koko sydämestään. Vihasi isolla sinisellä hehkuvaa suurta kuumaa ja esi-isiensä henkiä jotka eivät olleet suojelleet sitä, Meripihkaa tai ketään muutakaan. Orii kohotti kaulansa isoa sinistä kohti ja mulkoili hehkuvaa suurta kuumaa. Hevosen silmät sulkeutuivat ja hampaat painuivat yhteen surun heittäytyessä sen sisimpään kuin raivokas tuuli. Mustat sieraimet väreilivät hevosen hengittäessä kiivaasti. Pää painui takaisin maata kohti, ruohojen kutitellessa sen mustaa turpaa. Se puhalsi ruohoa vasten, hörähti kiukkuisena ja jatkoi laiduntamistaan.

Läheltä kuului hirnuntaa. Ääni tunkeutui sen ruskeisiin korviin aina hermostoon saakka saaden Jääprinssin nostamaan päänsä salamana ylös, korvien lukittuen ääntä kohti. Se oli kuullut johtajahevosen käskevän ja uhkaavan hirnunnan, joka käski tunkeilijaa astumaan esiin tai kuolemaan. Orin sieraimet väreilivät sen vetäessä tuulen tuomaa johtajaoriin myskisen voimakasta hajua ja kuin transsissa Jääprinssi lähti laukkaamaan äänen suuntaan musta häntä korkealla hulmuten. Sillä olisi tilaisuus päästä laumaan. Se saisi perheen jota oli kaivannut. Kuitenkin oriin pääkopassa tykytti ajatus: Entä jos sitä ei hyväksyttäisikään laumaan?

Jääprinssin eriväriset silmät tavoittivat horisontissa mustan hevosen, joka seisoi ylväänä katse kohdistettuna häneen. Se hidasti vauhtinsa käyntiin ja painoi päätään alemmas osoittaakseen toiselle, ainakin parikymmentä senttiä korkeammalle mustalle johtajahevoselle, ettei se tullut taistelemaan johtajan tittelistä. Jääprinssi pysähtyi turvallisen välimatkan päähän toisesta oriista ja jäi odottamaan sen reaktiota.

//Hieman tönkköä tekstiä, toivottavasti ei haittaa : )\\

// Tönkkö?! Oikein hieno roolihan tuo oli. 8D //

Noki odotteli ulkoisesti niin tyynenä ja kylmänä, mutta sisimmässään kihisten odotuksesta ja uteliaisuudesta. Nopeasti sen korviin kantautui rummutusta, joka johtui ilmiselvästi laukkaavasta hevosesta. Pian sen jälkeen silmät kertoivat että paikalle oli rymistelemässä kovaa vauhtia nuori, ruskean ja mustan kirjava ori. Noki tunsi pientä samanhenkisyyttäkin tätä ilmestystä kohtaan: uusi ori, josta voisi koulua vaikka mitä. Ori pysyi ulkoisesti mahdollisimman tyynenä edelleen, mutta sen mieli maalasi jo jos jonkinlaisia mielikuvia siitä mitä tämä uusi hevonen voisikaan tuoda mukanaan laumaan. Nuori ori hiljensi nopeasti vauhtinsa ja osoitti nopeasti alistumisen merkkejä mitkä jo pelkästään miellyttivät Nokea paljon, vaikka se niitä saikin nähdä monta kertaa päivässä laumalaisiensa osalta. Noki odotteli että ori pysähtyi ja tarkasteli sitten pysähdyksissä olevaa hevosta parhaansa mukaan. Jalat eivät olleet pitkään juoksuun tarkoitetun näköiset, mutta vähäksi aikaa niistä irtoaisi luultavasti nopeakin vauhti. Kirjavuutta ilmestyksessä kuitenkin oli, musta ja ruskea vaihtelivat joka puolella karvoituksessa ja auttoi hevosta sulautumaan helposti preerian keväiseen ja mutaiseen ympäristöön.
"Tervehdys sinulle," ori aloitti lopulta ilman epäröimisen häivääkään. "Minä olen tämän lauman päällikkö ja Johtajaksi minua kutsutaan. Nyt esitän sinulle pari yksinkertaista kysymystä: kuka olet ja mitä teet täällä? Liittymis aikeissako?" Noki kyseli. Viimeiseen sanapariin se päästi pienen toiveikkuuden häivän, mitä katui kuitenkin heti. Muuten sen ääni pysyi neutraalina ja mitäänsanomattomana, minkä saattoi toki periaatteessa turkita tylyydeksi tai välinpitämättömyydeksikin.

//Hyvähyvä : )\\

Jääprinssin sydän hakkasi nopeasti piinaavien sekuntien aikana. Musta orii oli uhkaavan näköinen ja se pystyisi helposti saamaan pahaa jälkeä. Myskinen tuoksu leijaili ilmassa voimakkaampana, mikä sai sinisilmäisen entistä jännittyneemmäksi. Onneksi toinen oli huomannut alistumisen merkit, eikä näyttänyt osoittavan aggressiivisuuden merkkejä. Oriin sisimpään tulvahti helpotuksen tunne. Tuo musta ori oli selvästi johtaja ja jos olisi johtaja, jossain olisi myös lauma. Jääprinssi pystyi tuntemaan lauman tuoman turvan ja kuulemaan mahdollisten varsojen kimeät hirnahdukset ja vauhdikkaan leikit. Se joutuisi kuitenkin tappelemaan muiden oripoikien kanssa asemastaan, mikä hermostutti ruskeaverikköä hieman. Tappelu ei ollut sen mielipuuhaa, mutta Jääprinssi tahtoi olla osa laumanhierarkia.

"Tervehdys sinulle,"Jääprinssi kuuli toisen sanovan. Mustan äänessä ei kuulunut epäröintiä, mikä sai Jääprinssin rohkaistumaan ja nyökkäämään kohteliaasti takaisin. "Minä olen tämän lauman päällikkö ja Johtajaksi minua kutsutaan. Nyt esitän sinulle pari yksinkertaista kysymystä: kuka olet ja mitä teet täällä? Liittymis aikeissako?” orii jatkoi kyselyään. Sinisilmäinen henkäisi syvään, puhaltaen ilman rauhallisesti mustista sieraimistaan. Sillä olisi tilaisuus liittyä isomman hevosen laumaan. Nyt tai ei milloinkaan.

”Jääprinssiksi minut on nimetty”, orii vastasi kohteliaasti. Pieni jännitys onnistui värisyttämään sen ääntä, mutta hevonen ei antanut sen häiritä. ”Laumani menehtyi kuivuudessa ja olen ainut eloonjäänyt, joten etsin laumaa. Olen kulkenut alueella vähän aikaa, ja matkani kesti monta valoa ja pimeyttä. Luulen että olen kaukana synnyinmailtani”, Jääprinssi sanoi todellakin tajuten kuinka kauas hän oli matkannut. Se kiitti mielessään urheaa Meripihkaa, joka oli johdattanut sen tälle rehevälle alueelle. Kiitti tuulta, joka oli tuonut oriin hirnahduksen sen korviin.

Noki hymähti kuullessaan toisen nimen. Jääprinssi. Mitäs prinssimäistä tuossa oliossa oikein oli? Ori kuunteli tyynesti Jääprinssin valitusvirren ja sen huulilla käväisi pieni hymyn häivähdys kuullessaan että ori etsi kuin etsikin laumaa itselleen. Noki piti pienen välin toisen puheen jälkeen ennen kuin vastasi itse, hitaasti ja selkeästi puhuen.
"Jos arvon prinssille mitenkään käy," Noki aloitti ivallisesti esittäen kunnioittavaa. "Niin ilmoittaisin että minun laumassani saattaisi olla tilaa hänen majesteetilleen. Tosin minun on tiedotettava hänen ylhäisyydelleen, että valvon tarkasti laumalaisteni toimia, ja mikäli havaitsen niissä mitään... epäilyttävää," ori levitti kasvoilleen jälleen pirullisen hymyn tapaisen. "Niin voit olla varma että puutun sellaiseen, ja uskonpa että et halua saada sellaista taakkaa omille kuninkaallisille niskoillesi," Noki sai lopulta puheensa päätökseen ja huiskautti häntäänsä mahtipontisesti jääden odottamaan toisen reaktiota ja myöntymistä. Sen jälkeen Nokea odottaisikin jälleen lauman luokse paluu ja uuden jäsenen esitteleminen.

Kevyt tuulahdus viilensi Jääprinssin ruskeamustaa kehoa virkistävästi. Suuri hehkuva kuuma todellakin oli kuuma, muttei niin kuuma kuin oriin entisellä asuinalueella. Ruskeat korvat kuuntelivat aukean maiseman ääniä jakaen huomion mustan hevosen, Johtajan kanssa. Jääprinssin vasen korva nytkähti sivulle, tämän erottaessa isolta siniseltä kuuluvat suhahdukset. Suuri lintu, kotka, liiteli taivaalla päästellen kimeitä äännähdyksiä. Oriin silmät siirtyivät hetkeksi tarkkailemaan petolintua, mutta palasivat nopeasti suuremman oriin tykö.

"Jos arvon prinssille mitenkään käy, niin ilmoittaisin että minun laumassani saattaisi olla tilaa hänen majesteetilleen. Tosin minun on tiedotettava hänen ylhäisyydelleen, että valvon tarkasti laumalaisteni toimia, ja mikäli havaitsen niissä mitään... epäilyttävää." Jääprinssi pystyi erottamaan pienen ivan äänestä, minkä toinen oli naamioinut kunnioittavaksi. Sen silmät seurasivat suuremman kasvoille ilmestyvän pirullisen hymyn, mikä sai hevosen painamaan korviaan taaksepäin. Se ei ymmärtänyt miksi Johtaja pilaili. "Niin voit olla varma että puutun sellaiseen, ja uskonpa että et halua saada sellaista taakkaa omille kuninkaallisille niskoillesi," oriin mahtipontinen hännänheilautus sai lausahduksesta vielä vakavamman kuuloisen.

”Älkää huoliko Johtaja,” Jääprinssi aloitti kohteliaasti, korvat eteenpäin suuntautuneina. ”Olen enemmänkin sosiaalisempaa tyyppiä, joten en perusta etupää kiinni takapuolessa hommasta niinkään” se vakuutti pärskähtäen. Orii ymmärsi Johtajan olevan tiukka samaa sukupuolta edustavien kanssa. Ties mitä se keksisikään jos olisi samanlainen törppö kuin muut.

”Ja olisi kunnia, jos saisin liittyä laumaanne,” se lisäsi nopeasti, heilauttaen mustaa häntäänsä innokkaana.

Niin, Noki ei ollut vihamielinen pelkästään samaa sukupuolta edustavia kohtaan, vaan aivan kaikkia muitakin elollisia olentoja kohtaan. Kuullessaan Jääprinssin hillityt kohteliaisuudet ori heilautti jälleen häntäänsä kuitaten ne ohimennen ja hieman kärsimättömänä.
"Asia on sitten sillä selvä. Alas tulla, pääset tutustumaan laumaan," Noki naureskeli. Tuntematon voisi sillä hetkellä jopa kuvitella että ori oli oikein mukavakin, mutta oletettavasti jopa tämä nuori ori ymmärtäisi sanojen ja naurun takana piilevän varoituksen siemenen. Lauman muut nuoret - ja mikseivät vanhemmatkin - oriit pitivät hanakasti puoliaan ja olivat kaikki oppineet vielä paremmin varovaisuuteen Noen alaisina ollessaan ja joutuessaan pinkomaan pakoon johtajansa vihan edessä. Uusiin tulokkaisiin suhtauduttiin melkoisella varauksella ja tappeluilta ei pystyisi lauhkein ja alistuvinkaan olio täysin säästymään. Nokea moinen oikeastaan vain huvitti, mutta tällä kertaa se todella toivoi tämän uuden tulokkaan selviävän koettelemuksesta kunnialla. Ori ei todellakaan myöntäisi sitä, mutta Jääprinssi oli kohteliaisuudellaan ja alistuvuudellaan voittanut sen luottamuksen ainakin joissain määrin puolelleen, ja saisi luultavasti jatkossa ainakin jonkinlaista suojeluksen tapaista. Siitä, oliko se hyvä vai huono asia, ei kannattanut alkaa edes miettimään.

//Oi, tämähän alkaa mennä oikein hyvin Jääprinssin kannalta. Pikkuherra kun on kiltti luonteeltaan : ) \\

"Asia on sitten sillä selvä. Alas tulla, pääset tutustumaan laumaan."
Nuo sanat syöpyivät oriin korviin ja hetken se olisi voinut luulla itkevänsä onnesta. Jääprinssin korvat osoittivat terävinä Johtajaa kohden ja erivärisistä silmistä paistoi voimakkaita tunteita. Se katsoi mustaa oria kiitollisena ja olisi voinut huutaa ääneen rakastavansa joka ikistä eläintä tällä alueella, sillä se oli hyväksytty laumaan. Kerrankin ori oli itse tehnyt jotain oman tulevaisuutensa eteen. Jääprinssin isä ja Meripihka olisivat varmasti ylpeitä siitä.

Ori asteli muutaman askeleen lähemmäs mustaa hevosta ja painoi päänsä likelle ruohikkoa. Se hengähti hyvään ja vilkaisi Johtajaan. ”Kiitos”, Jääprinssi sanoi aidosti kiitollisen kuuloisena. Orii kohotti päänsä ja perääntyi kunnioittavasti. Hevonen tanssahteli paikoillaan ja hymyili.
”Menemmekö?” Jääprinssi kysyi ja hirnahti.

//Pahoittelen, tuli hieman lyhyt.\\

// Heh, eipä tuo haittaa, itsellä menossa vähän epäluova kausi näitten tekstien kanssa. ;o //

Noki kavahti hieman kuin inhoten Jääprinssin astuessa lähemmäs, mutta pysyi paikallaan. Kuullessaan ilmeisen aidon kiitoksen oriin huulille levisi pieni hymynpilke, jota oli melkoisen hankala tulkita. Jääprinssin vihdoin perääntyessä ori huiskautti häntäänsä kuitaten jälleen toisen sanat ohimennen. Noki ei ollut järin puheliasta tyyppiä ja silloin kun se puhui, olivat sanat täyttä asiaa. Nyt se ei katsonut tarpeelliseksi sanoa mitään. Nuori ori, joka oli kaikesta huolimatta hieman Nokea itseään vanhempi, oli ilmeisen kiitollinen, eikä siihen Noen mielestä varsinaisesti sanoja tarvittukaan. Ori oli pakostakin ylpeä itsestään ja sen tunteellinen, syvälle haudattu, puoli nosti hieman päätään. Se oli tehnyt ehdottomasti hyvän päätöksen ottaessaan tämän hillityn oriin laumaansa. Toisaalta, hiljaiset myöskään harvemmin osasivat taistella. Mutta miksi oikeastaan pitäisikään? Noki oli lauman johtaja, ja sen velvollisuus oli pitää muut tammoja havittelevat oriit kaukana omistaan sekä suojella laumaa vaaroilta eikä jatkuvasti yrittää vältellä mahdollisia syrjäyttämisyrityksiä joita epäilemättä tulisi jos laumaan pääsisi liittymään liian monta nuorta, uhmaikäistä oriin koltiaista.

Kuullessaan Jääprinssin malttamattoman kysymyksen Noki nosti päätään jykevöittäen olemustaan. Hetken ajan oli havaittavissa pientä epäröimistä oriin silmistä. Voisiko se jo luvata tälle Jääprinssille suojatun paikan laumastaan, vai olisiko se liian aikaista? Yhdessä olo paljasti yleensä kaikki toisen huonoimmat puolet, niin kuin sanottiin, ja Noki kallistui jälleen varovaisuuden puolelle.
"Kyllä," Noki tokaisi ja lähti ravaamaan matkaavoittavalla askeleellaan kohti laumaa, joka oli oletettavastikin edellisellä samalla paikallaan kuin viimeksikin, eli tämän pitkäheinäisen alueen takana.

// Tämä olikin sitten tässä. Peliseuraa etsiskelemään vain. 8) //