Liittyminen: Tulikatse (loppunut)

Kesä oli jälleen kuumimmillaan ja tämä kesä vaikutti olevan vieläpä poikkeuksellisen kuuma. Tasainen maisema väreili kuumuudessa veden haihtuessa ilmaan ja lauma oli kokoontunut Ison Virran lähistölle. Uskaliaimmat yksilöt olivat käyneet viilentämässä itseään voimakkaasti virtaavassa vedessä, Noki näihin lukeutuen. Hyönteisiä oli aurinkoisena päivänä liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi ja hevosten hännät huiskivat niitä ahkerasti pois. Ilma oli suhteellisen painostava ja taivaanrannassa häämöttävistä pilvistä päätellen illaksi olisi luvassa sadetta, luultavasti yöksikin. Noki pärskähti paarman tullessa hieman turhan lähelle turpavärkkiä. Kuumuuden ansiosta ei ollut liikkeellä myöskään petoeläimiä, vaikka eivätpä saaliit olisi varmaan pitkälle jaksaneet pakoonkaan juosta. Päivä oli sujunut varsin leppoisissa merkeissä ainakin tähän asti: laumalaiset eivät jaksaneet nahistella keskenään ja Nokikin oli suhteellisen leppoisa eikä ollut vaivautunut ärhentelemään laumalle. Aurinko alkoi jo mennä pilveen ja ensimmäiset sadepisarat tipahtivat maankamaralle. Laumasta kuului tyytyväisiä hörähdyksiä. Sateen jälkeen ilma olisi mukavan raikasta, vaikka siinä samalla pitikin sitten kastua.

[[ Lissy ft. Tulikatse, kiitus. ]]

Päivä oli poikkeuksellisen kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kaiken maailman hyönteisiä oli melko paljon liikkeellä ja nuoren rautiaan tamman häntä huiskikin ahkerasti. Tuo tamma oli Tulikatse, 3 vuotias puoliverinen tamma. Tulikatse oli saapunut pohjoisesta, jossa oli kesäisin paljon viileämpää. Hän kulki kuitenkin pitkin askelin kohti lähellä olevaa vettä. Tamma oli jo kauempaa haistanut veden ja oli lähtenyt etsimään sitä. Aurinko otti ruskeaan turkkiin ja Tulikatseella olikin kuuma. Rautiaan pää oli alhaalla ja askelet pitkät eivät kuitenkaan nopean. Pian edessä häämöttikin jo joki. Tamma pysähtyi. Korvat kääntyivät eteenpäin ja ilme valpastui, häntäkin oli noussut korkeammalle.
' Vettä viimeinkin! ' Tulikatse riemuitsi ja lähti ravaamaan joelle. Hän upotti turpansa veteen ja joi. Kylmä vesi raikasti oloa mukavasti. Tarpeeksi juotuaan nuori tamma kohotti päätään ja suunnisti hieman kauemmas joesta. Tamman huomaamatta aurinko oli jo alkanut mennä pilveen. Muutama pieni vesipisara tippui rautiaan turvalle merkiksi sateen alkamisesta. Tulikatse kohotti päätään taivaalle ja huomasi sadepilvien alkavan jo kerääntyä.
" Viilennystä taitaa olla luvassa, " Tulikatse ajatteli ääneen. Viilennystä sitä oltiinkin kaivattu kuumuuden päätteeksi. Sadetta odotellessa tamma lähti pois päin joelta ja suunnisti itään päin. Välillä rautias tamma ravasi muutaman askeleen ja jatkoi sitten taas käynnissä. Häntä oli kokoajan korkealla ja pää ei roikkunut enää alhaalla. Sen verran innostunut Tulikatse oli kaivatusta viilennyksestä.
' Onkohan täällä ketään muita? ' Tulikatse mietti ja katsoi ympärilleen. Jossain kauempana kuului tyytyväisiä hörähdyksiä.
' En olekkaan ainoa hevonen täällä, ' hän ajatteli ja hörähteli ikään kuin kertoakseen, että oli myös täällä. Tamma seisoi paikoillaan korvat kohdistettuina suuntaan, josta oli kuullut muiden hevosten ääniä. Mutta enempää hän ei kuitenkaan kuullut ja päättikin jatkaa matkaansa rauhallisesti.
' Kaipa vielä jostain löydän itselleni lauman ja voin liittyä heihin. Lauman, jossa minua ei syrjitä ulkomuotoni takia ja saan elää rauhassa, ' rautias ajatteli ja muisti kuinka oli vain vähän aikaa sitten joutunut pakenemaan pelon siivittämänä. Tapaus ei ollut juurikaan vaikuttanut tamman luonteesen. Kuitenkin Tulikatseesta oli tullut varovaisempi orien kanssa, sillä hänen isänsä oli karkoittanut tamman ja nuori hevonen pelkäsikin, että niin tapahtuisi toistamiseen, siksi hän pyrkikin olemaan erittäin varovainen orien seurassa ja arvoimaan jokaisen heidän seuraavaan liikkeensä. Seurallisen luonteensa takia Tulikatse kärsi yksinäisyydessä. Hän halusi lauman, jossa olisi edes muutama hevonen joiden kanssa voisi viettää aikaa. Laumassa olisi myös turvallisempaa, toisin siitä tamma ei ollut enää varma muistaen äitinsä taistelun puuman kanssa. Kukaan ei ollut tullut häntä auttamaan.

Noki jähmettyi kuin seinään kuullessaan hörähdystä muistuttavan äänen kauempaa. Vai oliko se sittenkin ollut vain sateen ropinaa? Parempi katsoa kuin katua.
"Kotka! Menen tarkistamaan yhden jutun," ori ilmoitti omiin ajatuksiinsa uppoutuneena ja lähti laukkaamaan, voimiaan enää turhaan säästelemättä lähemmäs oletettua ääntä. Jo sadan metrin päästä, pienen mäennyppylän päälle päästyään Noki havaitsi punarautiaan, nuoren tamman. Ori ilmoitti hirnahduksen muodossa huomanneensa tamman ja lähti hitaasti ravaamaan tammaa kohden. Sade voimistui hitaasti ja taivaalta tipahteli nyt jo tasaiseen tahtiin raskaita vesipisaroita, vaikkakaan kaatosateeksi ei ilmiötä voinut luonnehtia. Noki pysähtyi noin viidenkymmenen metrin päähän tammasta.
"Iltapäiviä, neiti. Kuka olette ja mitä teette täällä? Jos ette tienneet, niin tuolla on minun laumani ja tämä on minun reviiriäni," ori yritti pitää äänensä neutraalina mutta oli silti kiukkuinen. Tuollainen pikku tamma hänen reviirilleen tunkeutuneena! Tunnetilan saattoi pistää merkille tuimasta ilmeestä sekä hermostuneena maata kuopivasta etukaviosta.

Tulikatse katsoi kunnioittavasti edessään seisovaa mustaa oria joka kertoi olevansa alueen johtaja.
" Päivää vain. Olen Tulikatse ja etsin itselleni laumaa johon voisin liittyä, " tamma sanoi kunnioittavaan sävyyn ja katsoi oria tummanruskeilla silmillään. Aurinko paahtoi Tulikatseen punertavaan turkkiin jä hänellä oli kuuma. Hänen olemuksestaan huomasi kuitenkin, että tamma jännitti melko lailla ja oli varautunut. Varautuneisuus johtui tamman menneisyydestä, mutta sitä hän ei muille mielllään maininnut kuin ainoastaan parhaille ystävilleen.
" Onko laumassasi muuten tilaa? " Tulikatse kysyi rohkeasti ja hänen ilmeensä oli toivekas. Vuoden yksin vaelleltuaan Tulikatse oli alkanut ymmärtää lauman tärkeyttä. Tamma katsoi orin ohitse kauemmas jossa näki pienen lauman. Ilmeisesti juuri tuota laumaa ori oli tarkoittanut sanoillaan. Vasten tahtoaan Tulikatse vaikeni, sillä ei halunnut ärsyttää toista mahdollisilla pulinoillaan, juttua kun tammalla tuntui riittävän. Hän kohdisti katseensa pian takaisin oriin. Tulikatse ihaili orin mustaa ja hyväkuntoista turkkia. Hän ei ollut nähnyt mustia hevosia kovinkaan montaa, sillä oli elänyt mustangi laumassa, jossa oli enimmäkseen ollut muita värejä kuin mustaa. Itse tamma oli rautias, mikä oli ollut melkoinen poikkeus muun lauman keskuudessa. Hän olisi vielä halunnut kysyä yhtä sun toista orin laumasta, mutta päätti ensin odottaa vastausta edellisiin kysymyksiinsä. Turhaan sitä kysyisi kaikkea jos ei kuitenkaan lauman jäseneksi pääsisi. Kevyt rakenteinen tamma seisoi kaikki kaviot maassa ja huitoi hännällään sinnikkäitä hyttysiä ja kärpäsiä.

Noki puisteli päätään, mutta ei kieltävästi vaan ennemminkin turhautuneena. Mikä joukkoryntäys noilla laumaantulijoilla nyt oikein oli päällä? Etteivät vain vallankumousta yrittäisi?
"Tilaa?" ori naurahti aavistuksen verran hysteerisesti. "Tässä on hehtaarikaupalla vielä tilaa, ei sen puoleen." Noki loi tammaan arvostelevan katseen ja arvioi tuon peruskunnon harmillisen hyväksi. Kaiken kaikkiaan tamma vaikutti olevan kaikin puolin terve ja kunnollinen, eikä ori keksinyt mitään pätevää syytä hylkäämiseksi.
"No tule sitten. Mutta muista: minun sanani on laki, ja jos sitä vastaan rikkoo, voi olla varma että saa kavion kuvan takalistoonsa eikä enää yhtäkkiä olekaan lauman suojissa," Noki huokaisi. Ei sillä, että orilla olisi ollut mitään lauman kasvamista vastaan, mutta se koki silti jääneensä tappiolle tässä väittelyssä. Noki lähti käynnissä takaisin kohti laumaa olettaen tamman seuraavan.
"Onko kysyttävää?" ori älysi vielä kysyä. Parempi vain että kysymykset esitettäisiin nyt eikä niihin etsittäisi omin päin vastausta.

Tulikatse olisi melkein hyppinyt riemusta kun kuuli, että saikin liittyä laumaan. Hän oli iloinen asiasta ja sen huomasi myös tamman olemuksesta. Hän lähti kuitenkin hillitysti seuraamaan oria.
" Puhuttelenko sinua johtajaksi vai onko sinulla jokin muu erityinen nimi? " Tulikase kysyi. Hän halusi varmistautua näsitä pikkuasioistakin ettei myöhemmin tulisi väärinkstyksiä.
" Selvä, " tamma sanoi kuullessaan orin selittävän lauman säännöistä. Rautias oli juuri vaikenemassa, kunnes muisti jälleen kysymyksen.
" Onko laumasi muuten kovin suvaitsevainen? Tarkoitan siis, että syrjitäänkö laumassasi ulkonäöltään poikkeavia, " tamma kysyi. Tuosta asiasta hän halusi aina varmistua, sillä menneisyydessä tammaa kiusattiin juuri sen takia, että tämä oli erilainen. Kysymystä esittäesään Tulikatse oli hermostunut ja hieman häpeissään. Omasta mielestään hän vaikutti varsalta kun kysyi tuollaisia asioita, mutta itsehän oi oli kehottanut kysymään. Tulikatse kulki laumansa johtajan perässä kohti muuta laumaa. Hänen kulkunsa oli rauhallista ja usein tamma katsoi ympärilleen. Lauman alue oli Tulikatseen mielestä kaunista seutua ja hänen mieleensä tuli entisen laumansa asuinseutu. Se oli karumpaa eikä koskaan niin vihreää kuin täällä oli. Tamman päässä pyöri monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia laumaan liittymisestä johtuen.
' Kuinkahan kauan minullakin kestää ennen kuin sopeudun uudestaan elämään laumassa? ' rautias mietti muttei hidastanut vahtiaan, saati sitten pysähtynyt miettimään asiaa. Hän oli yleensä puhelias, mutta nyt oli hiljaisempi, sillä päätteli orin olemuksesta, että tämä ei liiemmin halunnut keskustella jokapäiväsistä asioista. Juttua tammalla kyllä riittää ja rautiaan seurassa ei varmasti tylsistyisi mikäli jaksaisi vain kuunnella ja ottaa kantaa tamman sanoihin.

Noki oli mielissään Tulikatseen hiljaisesta nöyrtymisestä, eikä se nähnyt mitään tarvetta uhitella toiselle vaan oli oikeastaan hyvinkin rento tamman seurassa, vaikka ei varsinaisesti tuosta kauniimman sukupuolen edustajista pitänytkään.
"Sano Johtajaksi vain," ori tokaisi ensimmäiseen kysymykseen. Noeksi häntä ei kutsuttaisi, ei enää ikinä. Mikä typerä nimi se olikaan! Nimi, joka oli annettu ainoastaan turkin värin perusteella. Tamman seuraava kysymys aiheutti oriille pienen naurunpyrskähdyksen ja tuo pysähtyi hetkeksi selittämään asian kunnolla.
"Lauman väki on vaihtunut viime aikoina tiuhaan tahtiin. Vanhat lähtevät ja uusia tulee lisää jatkuvalla syötöllä. Tiedä sitten mikä homman nimi on, mutta kuitenkin laumassa on tällä hetkellä paljon irrallista ja hyvinkin outoa porukkaa, joten siinä mielessä sinä tuskin erotut kovinkaan hyvin tästä kirjavasta joukosta," Noki hymähti.
"Katsos, tuolla se lauma jo näkyy. Painellaan sinne vauhdilla, Kotka on jo varmaan ihan hädissään. Hän varmasti perehdyttää sinut mielellään tarkemmin lauman tapoihin ja elämänrytmiin," ori kertoi ja lähti vastausta odottamatta kevyeeseen ja lennokkaaseen laukkaan.

[[ Tämä oli sitten tässä. :) ]]

Kuultuaan johtajan vastaukset kysymyksiinsä hän oli varsin tyytyväinen. Mutta orin mainiessa Kotkan nimen oli tamma hämillään.
' Kotka? Kukahan hänkin on? ' tamma mietti astellessaan orin perässä. Aurinko paistoi täysin pilveettömältä taivaalta ja otti rautiaan turkkiin varsin hyvin.
' Kuinkhan kuuma johtajalla mahtaa olla? ' Tulikatse ajatteli muttei sanonut mitään. Huomattuaan, että hänen uuden laumansa johtaja nosti laukan, tamma teki samoin. Ruohon korret taittuivat sirojen kavioiden alla ja maata pöllähteli hieman kun nuo vaaleanruskeat kaviot osuivat siihen. Tamma kantoi häntäänsä korkella ja hänen harjan hulmusi tuulen mukana. Pian Tulikatseen silmiin osuikin jo pieni lauma, jossa oli ties minkä näköisiä ja kokoisia hevosia. Nuori tamma oli mielissään löydettyään itselleen uuden lauman ja hän oli varsin toiveikas ajatellessaan elämää uuden laumansa parissa.

//Selvä.//