Liittyminen: Kide (loppunut)

[[ Biffe ja Kide, pahoittelen huonoa tekstinlaatua, mutta kirjoitin puoliksi unessa aikaisin aamulla, eikä tuo aivotoiminta ole ihan vilkkaimillaan... Lyhytkin tuli mutta joo. ]]

Tuikitavallinen kesäpäivä preerialla. Keskipäivä oli käsillä, taivas oli vailla pilven hattaraa ja aurinko paahtoi maata ja sen kamaralla hikoilevia hevosia armottomasti. Lauma oli jo hiestovan aamun koittaessa vaeltanut Rauha-joen tuntumaan ja päivän mittaan jopa itse Noki oli antautunut kuumuudelle ja pulahtanut viilentämässä itseään. Lämpöasteita oli epäilemättä lähes ennätyksellinen määrä, luultavasti jopa yli kolmekymmentä. Edellisenä päivänä oli kuitenkin nautitti kunnon rankkasateesta, joten maa ei pölissyt ainakaan toistaiseksi kovin paljoa eikä ruoho näivettynyt. Kuumuus ei silti ollut mieleen viileästä ilmasta ennemminkin perustavalle Noelle, ja lauma olikin saanut pitkin päivää kuulla helteestä ärsyyntyneen johtajansa kiukkuisia huomautuksia milloin mistäkin. Lauma oli vetäytynyt päivän kuumimmaksi ajaksi suojaan paahteelta metsän laitaan pienen joen toiselle puolella. Soisessa metsässä viihtyivät tietysti erinäiset hyönteislajikkeet, mutta ennemmin niitä kestettiin kuin jatkuvaa nestehukan uhkaa ja kuumuutta joka vainosi eritoten tummaturkkisia yksilöitä, näistä hyvänä esimerkkinä itse Noki, jonka sieraimet pullistelivat suhteellisen nopeaan tahtiin kuin kevyesti hengästyneenä.

( eipä mitään, lyhyet roolit ovat mukavia ja eteneviä, 83 )

Kide

Siitä oli kulunut montakin kuukautta, melkeimpä jo vuosi. Kun tamma oli eronnut emästään ja jättänyt tuon uuden varsansa kanssa kaksin. Kenties vanhempi tamma oli jo löytänyt lauman itselleen, missä opettaa lapsukaisensa sosiaaliseksi ja tottakai turvallinen kasvuympäristö oli mukava asia. Ihan nuorelle aikuisellekkin. Valkea kimo käyskenteli rauhallisesti pitkin kuumottavaa preeriaa. Tuon tumma harjas valui kaulaa pitkin hiestä kosteana ja häntäkin heilahteli pari kertaa levottomasti, hätistäen kärpäsiä ja paarmoja tiehensä. Kide kohotti turpansa, haamuten ilmaa, nuuhkien ja tutkien seutumia uteliaana. Se oli saapunut uudelle maalle. Ilmassa kaiken lisäksi tuoksui hevonen. Oikeastaan kokonaisen lauman verran. Tamma ravasi vähän matkaa, katsellen ympärilleen yhä, etsien tuota pientä yhdyskuntaa, johon ehkä asettua. Toki tamma osasi elää itsekseen villissä luonnossa ja toki villipedotkin saivat sen kaviosta tarpeen tullen. Silti elämä ei ollut niin levollista ja hienoa, kun se voisi olla. Kide hidasti askeliaan, pärskähtäen kuuluvasti. Oli tukahduttavan kuuma ja aurinko tuntui porottavan taivaalta taukoamatta, kuin happea vieden. Vettäkään Kide ei ollut saanut vähään aikaan. Nämä seudut olivat uusia ja tuntemattomia, entisten seutujen hienoudet ja piilopaikat jäivät nyt taakse. Olisi paljon uutta koettavaa ja opittavaa. Jos siis tamma löytäisi lauman ja kenties pääsisi jopa jäseneksi. Tamma huokaisi, kävellen levollisesti, kupeet hioten ja harjas valuen otsaa pitkin silmille. Piti ottaa rennosti, sillä päivää oli vielä jäljellä, eikä sää viilenisi kuin vasta illalla.

Vieno ja leppeä, aivan liian hentoinen ja lyhyen aikaa kestävä tuulenvire pyyhkäisi metsän puita havisuttaen niiden lehtiä hiljaa toisiaan vasten. Koko lauma hiljeni hetkeksi ja nautti pienen hetken kestävästä helpotuksen tunteesta, mutta laski jälleen pian päänsä jatkaen lauduntamistaan. Noki huoahti kaipaavana ja nyhti metsän yllättävän mehukasta ruohoa mukaansa köpötellessään sitten mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti Kotkan viereen.
"Tämä helle ottaa päähän," ori valitti tammalle joka nosti hitaasti päätään kulmiaan kohottaen kuin lapsen ruikutukseen kyllästynyt emä. "Et ole ainoa. Mutta katsopas tuonne!" Noki käänsi katseensa kehotuksen mukaisesti vieressä kirkkaana ja viileänä solisevan joen yli. Toisella puolella oli silmän kantamattomiin lyhytheinäistä preeriaa, jossa silmä saattoi yleensä levätä. Vaan ei nyt. Noen hampaat vilahtivat hetkeksi irvistyksen ajaksi näkyviin sen havaitessa taivaanrannassa lähestyvän vaalean hevosen hahmon.
"Minä menen ottamaan selvää asiasta," ori murahti ja kahlasi vauhdikkaasti veteen epäröimättä hetkeäkään. Veden viileys oli taivaallista etenkin kun virtaa vastaan ei tarvinnut mitenkään mainittavasti kamppailla. Noin viiden metrin levyinen joki oli keskeltäkin hyvin matala ja Noki pystyi seisomaan siinä tukevasti neljällä jalalla veden yltäessä sitä mahaan. Orilla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä itseään viilentämään vaan se selviytyi joesta vauhdikkaasti ja lähti sitten nopeatempoiseen laukkaan veden pintaan kirvoittamilla voimilla. Etenkin nyt kesän lähestyessä kuivinta aikaansa Noki oli hyvin tarkka laumansa reviiristä eikä pitänyt tunkeilijoista, etenkään sellaisista jotka olivat tulossa hyväksikäyttämään lauman juomavaroja joilla oli tapana - etenkin Rauha-joen osalta - kuivua kuumimpina aikoina. Vain kovan virran omaava Iso Virta pysyi ympärivuotisesti avoinna.

( anteeksi kovasti kesto *kumarrus* )

Tamma haamusi ilmaa, höristellen korviaan uteliaana. Ilmassa kiri yhä vahva hevosen tuoksu ja hieman varautuneenakin tamma tutki seutumia. Toki se halusi tavata lauman, kenties liittyäkkin. Mutta koskaan ei voinut olla varma, minkälaisesta johtaja orista olisi kyse. Tosin ei vielä ainakaan ollut tullut sitä päivää vastaan.. kun jokin ori olisi Kiteen torjunut. Ei, ei vielä, vaikka mahdollista sekin. Oikeastaan tammaa ärsytti suunnattomasti orit, jotka vain itseään ja enimmäkseen monia kiinnosti kiima ajat, kuin itse lauman turvallisuus. Oli siis selvää, ettei tamma mihin vain laumaan halunnut jäädä, joten nytkin se toivoi sydämmensä pohjasta, ettei lauma ollut liian iso, eikä ori olisi itseään täynnä. Ainakaan liikaa. Kimo hörähti hiljaa, askeltaen eteenpäin, havahtuen yllättävän pian kavioiden töminään ja samalla joen solinaan. Tamma höristi korviaan, huomatenkin pian olevansa hyvinkin lähellä laumaa. Musta tai ainakin hyvin tumma hevonen näytti olevan paikan johtaja ja tuo lähtikin pian nopeassa laukassa tulemaan Kidettä kohti. Tamma seisahtui, katsoen tulevaa olentoa varautuneesti, mutta itsevarmasti, tuon häntä viuhahti pariin otteeseen ja silmät painuivat puolittain umpeen, kylmyyden huokuessa, varautuneisuuden tullessa selvästi olemukseen mukaan. Hiljalleen tamma odottikin toista, odotti ja toivoi tämän seudun jäävän kodikseen.

[[ Eipä tuohon kuole. ]]

Vaalea tamma jäi paikalleen odottamaan tulevaa ja Noki antoikin pitkin hampain rauhalliselle toiminnalle pari lisäpistettä mielessään, vaikka se tarkoittikin sitä, että vieras tamma olisi melkoisen vahvoilla. Noki hiljensi vauhtinsa käyntiin ja sen kautta pysähdyksiin suurinpiirtein kymmenen metrin päässä tammasta: se ei mennyt tungettelevan lähelle, mutta ei myöskään jättänyt ylimääräistä välimatkaa.
"Päivää. Keitäs sitä ollaan sitten ja mitä asiaa ollaan toimittamassa? Tai pikemminkin kenen asiaa?" Noki kyseli epäluuloisena ja sen korvat heiluivat edestä taakse. Toiminnan saattaisi yksistään tulkita epävarmuudeksi, mutta kun siihen yhdistettiin tasaisesti huiskiva häntä, sai siitä helposti epäilevän vaikutelman, jollaiseksi se oli tarkoitettukin. Ruskea silmäpari kyräili vielä - sokerina pohjalla - hieman viistosti tammaa. Sinänsä näin vahvasta elekielestä voisi vetää johtopäätöksen pienoisesta vainoharhaisuudesta, mutta silmissä oli niin pistävä katse, että järjenjuoksun laadusta ei ollut epäilystäkään.

Tamma antoi katseensa rauhallisesti jäädä tummaan oriin, joka pian hidasti vauhtiaan rauhallisempaan, Kiteen höristäessä puolittain korviaan, antaen katseensa kohdata toisen ristiriitaisen katseen. Oli toki selvää, että toisen olemus kertoi asemasta, johtajuudesta. Ja monet tuo asenne, huokuva energia varmasti vakuutti. Kidekkin voisi helposti todeta toisen perin mahtavaksi ja vakuuttavaksi näyksi.. mutta jokin, se tietty kylmyys, sai tamman varautuneeksi. Mutta eipä se sitä näyttänyt, rauhallisin elein se otti askeleen toista kohti, kuunnellen korvat hetken aikaa höröllä, mitä toisella oli sanottavaa, vai pitäisikö sanoa, kysyttävää? Kimo heilautti häntäänsä, pärskähtäen, miettien hetken mitä vastaisi, hetken, harkitsen, kunnes avasi suunsa, hieman maata kopauttaen.

'' Päivää teillekkin, arvon herra. Jos nimeäni utelet, vastaan mieluusti, mutta jos aikeistani haluat tietää, siihen en yksinkertaisesti voi vastata. Aikeita ei nimittäin ole, muuta kuin hengissä pysyminen. '' Tamma lausui ehkä hivenen arvoitukselliseen sävyyn ja se päättikin selventää, ennenkuin äkkipikaiselta vaikuttava ori hermostuisi.
'' Olen vailla laumaa ja varmasti kyllästymiseen asti arvaat, mitä haen takaa.'' Kide lausui pärskähtäen sanojensa lopuksi. Se tiesi vastanneensa pitkästi, ehkä olemus jäätävänä ja jonkun mielestä töykeänä, silti tamma katsoi toista ystävällisesti, ehkä hivenen, sen pienen määrän verran kunnioittavasti. Siksipä se piti pienen hiljaisuuden, ennenkuin jatkoi.
'' Kutsua voit toki miksi haluat, mutta nimeni on Kide. '' Kimo sitten lausui laskelmoivaan sävyyn, pään painuessa hieman sivuun, katseen tapittaessa toista avoimesti, kunnes hymykin hyytyi hiljakseen suupieliltä pois.

Noki ei ollut järin ihastunut toisen salaperäiseen ja hankalatulkintaiseen puheenparteen ja sen tekikin mieli hieman muksauttaa toista kaviollaan rangaistukseksi, mutta antoi sitten kuitenkin asian olla.
"Jaahas," ori tokaisi pienen hiljaisuuden jälkeen ja luimisteli jatkaen kyräilyään.
"Että ollaan niinkuin liittymisaikeissa, häh?" kysymys oli tarkoitettu retoriseksi ja Noki kuoputteli mietteliäänä maata. Uusi laumalainen, jälleen kerran. Ei sillä, että mokomista mitään varsinaista haittaakaan olisi, mutta jotkut yksilöt olivat kieltämättä toisia hankalampia kurinpitoasioissa ja ainakin ensivaikutelman perusteella tämä Kiteeksi itsensä esitellyt tamma vaikutti hieman nenille pomppivalta, vaikka se osoittikin sentään jonkinlaista alistumista voimakkaamman edessä. Kimo vaikutti kuitenkin hyväkuntoiselta ja Noki oli hieman uteliaskin näkemään kuinka omalaatuinen tamma sopeutuisi laumaelämään. Ja ainahan se voisi tarpeen vaatiessa erottaakin toisen! Noki hymähti mielessään tyytyväisenä järkeilylleen.
"Hyvä on, sanotaan nyt että olet mukana. Mutta yksikin virheliike - vaikka pieni vahinko tai lipsahdus - ja lennät laumasta kuin leppäkeihäs konsanaan," Noki virnuili omasta mielestään nerokkaalle sananparrelle.
"Alas tulla sitten, Kotka - lauman vanhin tamma - perehdyttää sinut lauman tapoihin," Noki selosti ja lähti hitaaseen mutta tasaiseen laukkaan takaisin kohti jokea odottaen tulevaa innolla. Sen mielestä oli kovinkin suurta hupia seurata laumalaisten - uusien ja vanhojen - yhteenottoja ja tarpeen vaatiessa liittyä itsekin mukaan erottamaan tappelupukareita. Saisi sekin jotain tekemistä.

Kide antoi katseensa pysyä toisessa ja hissukseen se tunsikin suurta iloa nähdessään toisen pienen kyräilyn ja selkeän, pikku pikku ärtymyksen toisen olemuksessa. Vakavana se kuitenkin siinä seisoi, näyttämättä pahemmin sisäisiä mielipiteitään toisesta tai mistään muustakaan. Ei se antanut toiselle muutakuin itsestään ilmi pienen kunnioituksen ja harmittomuuden. Ulkoapäin se olikin ah, niin tyyni ja viaton, mutta nytkin se odotti uteliaana, valmiina tuomitsemaan johtaja hetkellä minä hyvänsä, toisen vastausta. Ja sieltä se tulikin, toisen todetessa töykeäänkin äänen sävyyn mielipiteensä, ei toki sanoin, mutta asentesta sen näki. Tamma tyytyi olemaan hiljaan, se antoi vain katseensa levätä toisessa, pienen, kohteliaan hymyn häivähdyksen kiriessä suupieliin, mustan hyväksyessä hänet laumaan.

'' Kiitokseni, arvon johtaja. '' Tuo tokaisi ystävälliseen sävyyn, kummempia painottamatta ääntään liialliseen nuoleskeluun. Orin jo kääntyessä, lähtiessä laukkaan, näyttäen kenties pirullisen iloiseltakin. Ties mitä omia iloja pojalla oli, ei ne Kidettä kiinostaneet. Oikeastaan tamma halusi pian asettua ja ruveta tutkiskelemaan seutumia rauhallisin mielin. Tamma huokaisikin hiljaa, luoden haikean, mutta tyytyväisen katseen taivaalle, lähettäen ainakin väliaikaiset hyvästit vapaudelle ja vaellukselle. Se tietenkin otti ilona vastaan uuden turva satamansa ja kohtapa se lähti reippaaseen laukkaan toisen perään. Arvio orista oli kummakyllä kiitettävän puoleinen, mutta entäs johtaja tamma? Kenties Kide tuonkin kanssa toimeen tulisi.

Noki ei pahemmin kiinnittänyt huomiotaan mukana kulkevaan tammaan vaan laukkasi eteenpäin häiriintymättä seurasta. Lopulta sen oli hidastettava joen tullessa kohdalle. Ori asteli rauhallisesti veteen, ui syvimmän kohdan yli ja nousi jälleen toisella rannalla mukavasti viilentyneenä.
"Kotka!" Noki huudahti hakien tammaa katseellaan. Lauma oli lähes poikkeuksetta nostanut päänsä ruohon seasta ja oli kiinnittänyt katseensa uuteen tulokkaaseen ja johtajaoriin. Kotka ravasi hissukseen paikalle ja höristeli korviaan kysyvästi vuoroin tamman, vuoroin Noen suuntaan.
"Uusi tulokas, Kide," Noki ilmoitti hieman jurona ja Kotka loi ilkikurisen silmäyksen oriin.
"Taasko? Alatkos pehmenemään vanhoilla päivilläsi?" Noki irvisti Kotkan pilailulle ja vilautti ohimennen hampaitaan varoitukseksi. Kotka ei uhkauksesta järkyttynyt, arvasi epäilemättä ettei sitä pantaisi toimeen. Jostain lauman toiselta laidalta kuului hevosten kiljahduksia ja maata takoivat kaviot. Jotkut välkyt olivat keksineet alkaa tappelemaan.
"Menen katsomaan," Noki ilmoitti vastaukseksi Kotkan huolestuneeseen silmäykseen ja lähti ravaamaan kohti tappelupukareita jättäen uuden laumalaisen pois ajatuksistaan.

[[ Tämä tässä. ]]

Tamma katsoi aluksi tarkkaan, mitä reittiä ori menisi joesta. Toinen näytti valitsevan syvän uimareitin ja se kelpasi Kiteelle oikein hyvin. Tuo seurasi toista rohkeasti, loikaten veteen ja nauttien sen pienen hetken viildeydestä. Kide olisi voinut jäädä veteen mieluusti vielä joksikin aikaan, mutta ensiksi se päätti tavata sen Kotkan. Siitä tulikin mieleen, tamma ei tiennyt johtajan nimeä, tosin sille kelpasi myös vallanmainiosti se, ettei tarvinnut olla liian tuttavallinen ja puhutella pikku nirppanokkaa nimellä. Kenties toinen oli vain johtaja ja silla sipuli. Ainakin Kide päätti kutsua toista ihan vain sillä nimellä, oli sitten tuon tumman kuoren takana hienokin nimi.

Kide nousi vedestä, pärkähtäen tyytyväisenä, se katsoi johtajan perään, joka jutteli jotain tummahkolle tammalla. Kimo höristeli korviaan, nähden ikäänkuin huomattavan eron kaksikon välillä. Mikä sosiaalinen ero, tamma virnisti itsekseen, seuratenkin pian kuinka tumma hevonen lähti epäilyttävien äänien perään. Kide itse rupesi tekemään tuttavuutta tuon ystävällisen johtaja tamman kanssa.

( jepjep, kiitän pelistä o/ )