Liittyminen: Kultatähti (loppunut)

[[ Hmm, enpäs sitten saman päivän aikana saanutkaan, mutta tässäpä tämä nyt kuitenkin. ]]

Tuiki tavallinen alkukesän päivä preerialla. Kevyt ja lämmin tuuli leyhytteli satunnaisesti ruohonkorsia pitäen ensimmäiset hyönteiset kurissa. Kohtalaisen pieni, noin kahdenkymmenen hevosen lauma laidunsi kaikessa rauhassa, päät alhalla ja hännät aina välillä kevyesti huiskahtaen. Pienen kumpareen päällä - ehkä noin sadan metrin päässä laumasta - tätä seesteistä päivää seurasi musta ori, jonka arvokkaasta olemuksesta ei voinut erehtyä: tässä oli lauman johtohahmo.

Noki oli varsin tylsistynyt ja tekikin parin minuutin välein kierroksen lauman ympäri, ilmaa nuuhkien vihollisten varalta. Tilanteen yksitoikkoisuudesta huolimatta ori oli kohtalaisen tyytyväinen jossain mielensä perukoilla. Sen ei tarvinnut koko aikaa vahdata nuorien orien tammoihin kohdistamia liehittely-yrityksiä, vaan se saattoi itsekin nykäistä maasta suuhunsa korren tai pari tuoretta ja ravinteikasta ruohoa. Pari päivää sitten lauma oli siirtynyt pääasiallisesti lyhytheinäpreerialle, mutta pari nuorta oria oli jäänyt jälkeen. Noki aavisteli, ettei tätä joukkiota tavattaisi enää, vaan että nuo olivat lähteneet omaa onneaan etsimään. Kokenut - vaikkakin edelleen nuori - Noki ei voinut olla pudistelematta päätään tällaisille järjettömyyksille, mutta ei tosiaankaan kaivannut näitä kapinallisen oloisia kiusankappaleita. Muutoksen laumahengessä oli huomannut nopeasti: tammat eivät olleet enää yhtä jännittyneitä pelätessään Noen tulistuvan myös niille, eikä näitä nuoria päänvaivoja enää todellakaan ollut kaitsittavana. Laumalaisten määrän väheneminen oli oikeastaan ainoa mikä oriita huolestutti. Monikaan puuma ei jaksanut edes yrittää huomata, jos ne näkivät että lauma oli edes kohtalaisen suuri ja tiivis. Entäpä sitten kun noin kolmasosa laumasta lähti omille teilleen? Ori huokaisi yllättyneenä omasta stressaantumisestaan ja tuuppasi moiset kurinalaiset ajatukset mielestään tehden jälleen pienoista levottomuutta herättävän tähystyskierroksensa lauman ympäri.

Puolessa välissä kehäänsä Noki teki äkkipysähdyksen ja nosti päätään jääden kuuntelemaan ja haistelemaan. Oliko se havainnut hevosen hajun? Ilmeisesti joku niistä tyhmyreistä oli tullut jo häädetyksi poikamiesjoukkiostansa tai muuten vain alkanut ikävöimään tuttua paikkaa? Nokea moinen lähinnä huvitti, tuollainen päättämättömyys, mutta se ei aikonut ottaa riskiä. Mitä jos siellä olisikin jokin kilpailevan lauman tiedustelija, josta ei olisi muuta kuin harmia? Näitä 'kilpailevia laumoja' tosin ei ollut montakaan ja Noen oma lauma oli lähialueiden ehdottomasti suurin ja voimakkain, vaikka sitä suurempiakin oli nähty. Suurin uhka turvallisuudelle olivatkin villipedot, joita lähialueilla tuntui olevan enemmän kuin muualla. Noki jäi paikalleen ja hörähti kevyesti laumalle kiinnittääkseen huomion mahdolliseen uhkaan. Laumalaisten olisi parempi olla varuillaan, varmuuden vuoksi.

Tasanko huokui alkukesän hehkeyttä ja lempeä tuuli heilutteli aaltomaisesti lyhyitä, vastakasvaneita vaaleanvihreitä ruohonkorsia. Preerian pintaa rummutti tasainen nelitahtinen askel. Matkaa taittoi hallakko tamma, joka oli nyt etsimässä itselleen uutta laumaa mihin jäädä. Yksinolo kävi sen hermoille liikaa. Muutama päivä sitten se oli pohjoisemmassa lyöttäytynyt yhteen omasta laumastaan häädetyn lehmänkirjavan nuoren, luultavasti myös kovin uhkarohkean orin kanssa, joka oli saanut lähtöpassit entisestä laumastaan turhan lujaa ja ontui siksi. Vahvat selviävät, heikot eivät, ja Kultatähdeksi kutsuttu tamma oli jättänyt oriin pian oman onnensa nojaan pienehkön, mutta nälkäisen susilauman kanssa. Jos ori ei ollut kykeneväinen suojelemaan laumalaisiaan, tämän seuraan ei totisesti kannattanut jäädä. Nyt tamma halusi pitää tasaista tahtia yllä, että pääsisi mahdollisimman kauas pedoista. Ikinä ei voisi tietää, jäikö ori ylipäätänsä susien syötäväksi, ja sudet tunnetusti jaksavat väsymättä kulkea pitkiäkin matkoja jos nälkä alkaa vaivata suolenmutkissa. Niin pystyi varmasti Kultatähtikin ja sillä olikin aikomuksena pitää hyvänkokoinen välimatka kaikkeen jolla on terävät kulmahampaat. Kaksi kilometriä aikaisemmin se oli haistanut puuman tuoksun ja kiristi siksi tahtia. Kolme tuntia keskivauhdikasta laukkaa ei tuntunut tamman lihaksissa juurikaan, Kultatähti oli aina ollut hyvä juoksemaan, mutta siihenhän hevoset ovat luotukin.

Väsy alkaa kuitenkin painaa pian, ja Kultatähti tiesi sen varsin hyvin. Olisi syytä löytää pian turvallinen levähdyspaikka, varsinkin juotavaa. Haasteellista olisi löytää juomapaikka, joka olisi turvallinen. Pedot viihtyvät vesistöjen lähellä, sen lisäksi, että juotavaa ei tarvitse hakea kaukaa, mutta myös saaliseläimet joutuvat juomaan useimmiten joka päivä. Juodessa tamma oli erityisen hermostunut jos oli yksin, kuitenkin viimeisimmän orin kanssa ollessaan hän ei voinut rauhoittua ollenkaan, sillä vaikka hän kuinka sanoi että orin kuuluisi pitää vahtia kun toisen näkökenttä ulottuu ahventen elinalueelle, ei toinen hevonen tuntunut kuuntelevan sitten ollenkaan.

Kultatähden laukka hiipui matalaksi, maanpintaa hipovaksi laukaksi joka vaihtui pariin käyntiaskeleeseen ja hiipui pian kokonaan. Kultatähti ei ravaa paljon, kuten villihevoset yleensäkään. Laukkaa tai kävelee. Tai seisoo. Siitä on jo kauan, kun Kultatähti uskaltautui edes kunnolla piehtaroimaan maan tasolle. Yksinolo riipii hermoja oikein urakalla. Senkin tähden Kultatähti vaihtoi pohjoisemman elinalueensa preeriaan, jotta näkisi hieman paremmin ympärilleen -ja pääsisi tasaisella alustalla myös nopeammin pakoon. Kultatähti katseli tarkasti ympärilleen. Veden haju lehahti jostain kaukaa, ja hevonen tiesi, ettei joutuisi pahempaa janoa kokemaan. Ylimääräistä lämpöä on hyvä päästää välillä pois, mutta lihasten ei kannata antaa kylmettyä. Aavemmalla alueella tamma uskaltautui laskemaan päänsä ja kävelemään rauhallista tahtia veden tuoksun suuntaan. Normaalisti varuillaan oleva tamma oli rasittunut viimepäivien stressaavista tilanteista ja halusi hetken ottaa hieman rauhallisemmin, eikä hoksannut, miten lähelle olikaan päätynyt täysin vieraiden hevosten laumaa, aivan muukalaisena -ehkä epätoivottuna sellaisena, mikä ei välttämättä ole kovin terveellistä, jos laumaa johtava ori on kovin omistushaluinen ja tunkeilijavastainen.

//Sullahan pitkä rooli oli. Anteeksi takkuileva teksti, väsyttää hieman.. //

[[ Heh, keksi kerrankin jotain kohtalaisen järkevää kirjoitettavaa. ^^ Eikä itselläsikään sen huonompi ole, ei. ]]

Noki oli jo varma, että todellakin lauman liepeillä hiiviskeli joku - tai jokin - mutta se ei ollut mitenkään erityisen halukas ottamaan asiasta selvää. Ori huojui tepasteli hetken päättämättömänä paikallaan ja hakeutui sitten muun lauman mukana laiduntavan Kotkan luokse. Tai no laiduntavan ja laiduntavan: joka ikisen lauman jäsenen huomio oli kiinnittynyt Nokeen ja sen liikkeisiin. Oli yleisessä tiedossa, että vaikka ori toki puolusti laumaansa tarpeen vaatiessa, ei se aina - oikeastaan useinmiten - ollut paikalla ja silloin tällöin sattui pahoiteltavia.. tuota... vahinkoja, jotka johtivat yleensä hevosen tai parin kuolemaan. Lauma oli kuitenkin kokenut viime aikoina kovia, ja suurin osa alkuperäisistä ja pidempi aikaisista laumalaisista oli ottanut niin sanotusti hatkat johtajan vaihtuessa epämukavampaan vaihtoehtoon. Sen sijaan uusia laumalaisia oli alkanut tulla tasaisena mutta kohtalaisen vuolaana virtana ja niillä kaikilla tuntui olevan takanaan oma, räikeä ja hankala menneisyytensä. Nokea tämä lauman väestön uusiutuminen ei oikeastaan erityisemmin haitannut, se oli oikeastaan vain väsynyt siihen kuinka sitä muistuteltiin entisistä ajoista jolloin kaikki oli tehty toisin...
"Kotka, mitä ehdotat; lähdenkö selvittämään asiaa vai päästänkö tunkeilijan menemään ilman mitään selvityksiä?" Noki kysäisi ivallisesti, mutta kuitenkin mielessään vanhaa tammaa syvästi kunnioittaen ja arvostaen. Kotka käänsi hitaasti huomionsa ottopoikaansa ja lausui sitten täydellisen tyynesti ja hitaasti, lainkaan oriin nokkavasta käytöksestä ärsyyntymättä:
"Ehdottaisin, että menet katsastamaan mikä on vialla. Mutta pyydän, tee se nopeasti. Muistat kaiketi viime viikkoisen Tuulisiiven tapauksen?" Noki irvisti hieman Kotkan muistutukselle. Laumaan äskettäin liittynyt, nuori tamma nimeltä Tuulisiipi oli päätynyt puuman hyökkäyksen kohteeksi Noen ollessa teillä tietämättömillä ja päätynyt sitten ruokalistalle, pääasiassa loukkaantuneen takajalkansa takia. Ori heilautti häntäänsä kuittaukseksi sanoille ja pyrähti suuriliikkeiseen ja matkaa nopeasti taittavaan laukkaan. Lauma jäi nopeasti taakse ja Noki virnisteli itsekseen yllättävälle vapaudelle. Pienestä ja viilentävästä tuulenvireestä ilahtuneena se entisestään kiristi vauhtiaan ja maa tärähteli kevyesti vahvojen jalkojen iskeytyessä uudestaan ja uudestaan siihen.

Matkan edetessä ehti Noki havannoida monta asiaa, mutta yksi niistä oli ylitse muiden: tunkeilija oli ilmeisesti matkalla etelään kohti Rauha-jokea, mutta siinä välissä oli valitettavasti kokonainen laumallinen hevosia. Noki yritti pitää suuntansa suoraan tämän tunkeilijan edessä, monestakin hyötysyystä. Tuuli puhalsi pohjoisesta, josta tämä tulokas oli tulossa, joten ori kyllä pystyi havannoimaan tulokkaan hajun hyvinkin selvästi, mutta siitä itsestään ei saataisi haju-aistin avulla mitään havaintoa ainakaan hetkeen. Matka tuntui edistyvän yllättävän nopeasti, ja Noki sai jo vartin sisällä todeta olevansa tarpeeksi lähellä pystyäkseen erottamaan hajun perusteella tulokkaan sukupuolen: tammahan sieltä oli laumaa lähestymässä. Tieto joissain määrin rauhoittikin Nokea, vaikka toki ne tammatkin osasivat hankaliksi heittäytyä jos niikseen tuli... Vielä toisen viisitoista minuuttisen jälkeen ori erotti jo pientä liikettä taivaanrannassa, mutta silloin sen oli jo pakko hidastaa vauhtinsa käynniksi. Vaikka vauhti hidastuikin, oli ori hieman levollisempi: sitä ei enää päästäisi pakoon, eikä tuo ilmeisesti myöskin kävelyvauhdilla etenevä tamma saisi yllätyksen etua millään ilveellä. Ori karautti kurkustaan pitkän ja voimakkaan hirnunnan, joka varmasti kantaisi tamman luokse. Erityisempää tunnetta tai viestiä se ei tuohon ääneen sisällyttänyt, kunhan ilmoitti että oli havainnut toisen sekä lähestyi koko ajan.

Vastatuulesta huolimatta hiljalleen akkujaan latailevan tamman korviin kantautui hirnuntaa -selvää ja itsevarmaa sellaista. Kultatähti reagoi tavoilleen uskollisena salamannopeasti, pysähtyen kuin näkymättömään aitaan kävelleenä ja varaten painoa takajaloilleen niin että etupää irtosi maasta parin sentin verran. Pää heilahti kohti taivasta ja korvat löivät niskaa vasten, jonka jälkeen ne alkoivat vinhasti kääntyillä eri suuntiin paikallistaakseen hirnujan. Ääni oli voimakas ja itsetietoinen, orimainen. Ajatus samaan aikaan sekä rauhoitti että hermostutti kullankarvaista tammaa. Kultatähti otti hermostuneita, käynnin ja ravin väliltä olevia liikkeitä välillä edestakaisin paikallaan ja välistä parin askeleen verran eteenpäin katseen ja korvien skannatessa tasaista maastoa. Kohta kummatkin korvat jäivät paikalleen osoittaen juuri sinne suuntaan mihin oli itsekin menossa. Silmät jäivät katsomaan taivaanrannassa erottuvaa hahmoa, eikä tamman olemus enää värähtänytkään. Kultatähden jokainen lihas jännittyi valmiina kohtaamiseen, vaikka toinen ei ollut vielä edes niin lähellä että hevonen itse olisi ollut minkään sortin vaaratilanteessa. Musta karhea häntä alkoi piiskata näkymättömiä kärpäsiä hermostuneesti tamman kintereistä. Tumma hahmo lähestyi suorassa linjassa kohti Kultatähteä, ja tamman korvat alkoivat taas kääntyillä hermostuneesti. Oriksi tunnistetun hevosen olemus selveni hetki hetkeltä, ja Kultatähti viskasi turpansa kohti taivasta yrittäen vihjata toista lähestymään rauhallisemmin -tai saattaisi sattua jotain ikävää.

"Ori", Kultatähti henkäisi itsekseen kuiskaten. "Ori, iso kuin biisoni ja musta kuin yö!" Kultatähti käänsi päänsä ja katsoi nyt sivusilmällään oria painaen taas kummatkin korvansa huolellisesti niskaa vasten. Se aikoi tehdä selväksi, ettei aikoisi sietää liian äkkinäisiä taikka vihamielisiä lähestymisyrityksiä. Kultatähti on luonteeltaan alistuvainen luonne ja aikoi kyllä tuoda sen ilmi jos edes pääsisi lähempään kontaktiin tuon kookkaan, olemukseltaan pelottavankin oriin kanssa. Tamma halusi jälleen kerran yksin jäätyään kovasti liittyä edes johonkin laumaan. Tämän hevosen oli pakko olla jonkun lauman johtaja, koska oli itse ensimmäisenä valmistautunut ottamaan vastaan tai häätämään vieraat hevoset.

'Tuollaisen orin laumassa saattaisin olla turvassa. Pelkkä olemus saattaisi olla omiaan pitämään ylimääräiset poissa. Minuun tuo ainakin tehoaa. Toivon totisesti ettei se ole kovin vihamielinen vieraita kohtaan, muutehan minä saattaisin olla vaikka pulassa...' tamma tuumi itsekseen. Kultatähti ei itsestään päin katsottuna tulevan myötätuulen vuoksi haistanut lähestyvää tulijaa eikä tulijan laumaakaan, jota se ei kylläkään vielä edes nähnyt. Nyt Kultatähti vain valmistautui ottamaan vastaan tuon saapujan varovaisin elein, välttäen kaikkea mahdollista itseensä kohdistuvaa vihamielisyyttä. Kultatähdellä ei ollut aavistustakaan mitä mieltä tulija oli vieraista hevosista, sillä hirnunnan äänestä se ei käynyt ilmi millään tavalla. Varovaisena hevosena Kultatähti kääntyi kylki puoliksi tummaan tulijaan päin ja peruutti varovaisuuden ja mahdollisen alistuneisuuden eleenä pari askelta korvat yhä takaraivoonsa liimattuna.

//Taas takkuaa, kun väsyttää, hienoa. Sano jos peli mun osalta jumittaa, mulla kun on tapana väistellä viimeiseen pisaraan toisen hahmolla pelaamista. //

[[ Ei haittaa ollenkaan, mitä sitä turhia hötkyilemään juonen kanssa. :p Ja eipä voi sitten ainakaan autohiteistä syytellä. ]]

Noen naamavärkille ilmestyi pienoinen, lähes näkymätön virne sen huomatessa tamman epäröivän ja säikähtäneen oloisen liikehdinnän. Kolkko hymy sen kuin leveni kun ori pisti merkille tamman yrittäessä kehonkielen avulla käskeä hidastamaan vauhtia. Tätä pientä kehotusta vastaan kapinoiden Noki vaihtoi kevyeeseen jolkottelevaan raviin, kuroen nyt välimatkaa kiinni molempien osalta. Tamman osoittaessa aina vain näkyvämpää vihamielisyydeksi tulkittavaa käytöstä ei Noki voinut olla tuhahtamatta. Ulkomuodoltaan ilmeisen vahva ja hyväkuntoinen tamma oli kuitenkin sisimmässään noin... alistuva, vailla potentiaalia. Ei sillä, helposti vastaan sanovat ja itseään selkeästi ilmaisevat hevoset saivat myöskin Noen vihat päälleen. Välimatkaa ei ollut enää kuin ehkä ehkäpä sata metriä, kun ori jälleen hidasti vauhtinsa käynniksi, tällä kertaa lähes löntysteleväksi sellaiseksi. Tamman ottaessa pari alistuneisuutta ilmaisevaa peruutusaskelta Noki heilautti häntäänsä äkeänä. Jotain itsetuntoa nyt saisi sentään olla tuollakin raukalla!

"Olet laumani reviirillä. Kilometri tai pari, ja olisit luultavasti jo nähnyt lauman," Noki ilmoitti mitäänsanomattomalla äänellä, josta oli varsin hankalaa saada selville, oliko asia mielletty millaiseksi. Ori pysähtyi lopulta kuuloetäisyydelle tammasta, antaen hieman omaa tilaa tälle ilmeisen säikylle kultaanvivahtavalle ilmestykselle. Ei sillä, että Noki olisi mitenkään hienovarainen tai muita kunnioittava ollut, mutta lauma oli silti pieni, eikä pieni lisä - etenkään tällainen ilmeisen terve ja kunnollinen - tehnyt pahaa.
"Millä asioilla liikut täällä ja kuka olet?" ori kysyi pienen tauon jälkeen. Kesän ensimmäiset hevosia kiusaavat hyönteiset olivat jo heränneet ja Noki huitoi niitä laiskasti hännällään.

Ori oli saapunut keveällä ravilla vähän matkan päähän Kultatähdestä, joka edelleen seurasi tilannetta silmä tarkkana. Ori hidasti käyntiin ja käveli aivan tamman lähelle, ja läheltä katsottuna ori näytti vieläkin isommalta. 'Jos tuo hyökkäisi kimppuuni, luhistuisin alle kuin vasta jaloilleen päässyt biisoninvasikka!' tamma ajatteli itsekseen. Kun tuo kookas musta ori pysähtyi Kultatähden eteen, se käänsi kylkensä oriin puoleen ja polkaisi äkäisesti maata niin lujaa että kumahdus kävi ja lähistöllä ollut preeriakoira alkoi säksättää varoittaakseen omaa perhettään lähistöllä olevasta rauhattomasta hevosesta. Ori ei yhäkään antanut mitään mielikuvaa siitä, miten tämä vieraisiin tulijoihin suhtautui ja tamma oli edelleen varautunut, sillä toinen hevonen saattoi olla hyvinkin arvaamaton. Ilman varautuneisuutta Kultatähti olisi auttamatta alakynnessä mutta pitikin varalta välimatkaa toiseen hevoseen sen verran että mahtuisi persusta hieman ilmaan viskomaan jos tulisi äkkilähtö. Ainakaan vielä ori ei osoittanut minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä ja Kultatähti itsekin varoi ilmaisemasta liiallista kiihkoisuutta tai saattaisi saada vahingossa siipeensä jos toinen vaikka päättäisi luetella tamman liian vaaralliseksi laumaansa kohtaan tai muuten vain pitää tätä sopimattomana vieralaisena laumansa läheisyydessä. Kultatähti ei liikkunut vaan tarkasteli itselleen vieraan hevosen olemusta, joka vaikutti sen verran itsevarmalta ja rauhalliselta, ettei Kultatähtikään arvellut saavansa selkäänsä siitä että tuli vahingossa näin lähelle laumaa.

Tamma ei vastannut orin ensimmäiseen lausahdukseen. Se ei ollut kysymys ja Kultatähdellä oli tapana olla hiljaa jos mitään ei kysytty. Se oli kerran ennenkin ollut kiukkuisen oriin tahdonalaisena, jonka kohtalon päätti toinen yhtä aggressiivinen ori. Ehkä tämä isokokoinen ori oli kiinnostunut saamaan Kultatähden omaan laumaansa, mistä Kultatähti oli mielissään ja huojentui hieman. Ensin oriin päin kohdistunut korva lerpsahti sivulle ja toinen korva seurasi pian perässä. Varautunutta vihamielisyyttä ei ollut syytä osoittaa, ainakaan nyt. Vielä ei kuitenkaan olla turvallisen rajan paremmalla puolella. Ori tiedusteli Kultatähden nimeä ja lähelleajautumisen syytä. "Nimeni on..." Kultatähti aloitti. Pitkä matka oli kuivattanut kurkkua eikä se halunnut kuulostaa naurettavalta tai varsinkaan liian heikolta laumaan oriin edessä. Mahdollisuudet olivat "fifty-fifty", joten tilaisuutta ei sovi missata. "Siis...nimeni on Kultatähti...sir. Tulen pohjoisesta ja olen etsimässä uutta laumaa johon liittyä, sillä yksin ei ole kovin turvallista. Ymmärrätte varmaan, hyvä herra...sir. Pyydän nöyrimmin voida liittyä Teidän seuraanne ja mahdollisen laumanne jäseneksi. Olen terve ja jaksan juosta hyvin. Pystyn myös puolustautumaan tarpeen tullen, mutta elämä yksin maailman vaarojen keskellä on kovin kuluttavaa." Kultatähti puhui hillityllä, mutta omasta mielestään ei liian aralla, pikemminkin nöyrällä äänensävyllä, riiputtaen päätään säkänsä tasolla.

Noki kohotti kulmiaan toisen puheille, jotka nekin lausuttiin varsin käheällä ja väsyneellä äänellä.
"Äläs tammaseni luule liikoja itsestäsi. Olet uuvuksissa, ilmeisen janoinen ja itseäsi selkeästi isomman oriin johtaman lauman armoilla ja silti väität, että olet elämäsi kunnossa!" ori naurahti ivallisesti, tilanteesta nautiskellen. Kieltämättä tämän nuoren tamman liittäminen laumaan oli... houkuteltavaa, aivan niin, mutta Noki oli kiinnostunut tamman taustoista. Miksi näin vahva tamma oli lähtenyt laumasta? Vai oliko se kenties häädetty?
"Tosiaan, korjaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta epäilen että olet ollut matkalla joellemme. Se on... sanottaisiinko että lähes tulkoon elinehto laumallemme. Toisessa, voimakkaammassa virtauksessamme on omat hankaluutensa, vaikka senkin vesi on juomakelpoista. Voit siis päätellä sen tärkeyden meille, ja ymmärrät epäilemättä, että pitäisimme sen mieluusti omanamme," Noki puhui jälleen hitaasti ja käytti sumeilematta hyväkseen laumansa johtajuutta. Sen mieleen oli kuitenkin onnistunut iskostautumaan Kotkan avustamana, että sen olisi parempi olla laumansa luona ennemmin kuin juoksentelemassa kaiken maailman tamman heitukoiden perässä. Noki huiskautti tästä ajatuksesta synkistyneenä häntäänsä.
"Hyvä on, sanotaan nyt, että pääset... koe-ajalle. Jos et sopeudu, aiheutat hankaluuksia tai paljastut muuten vain kelvottomaksi laumalaiseksi, voit olla varma että et enää ahdistele laumaani," Noki antoi kasvoilleen lipua pienen ja kireän hymyn vireen ja käänsi jo takapuolensa tammalle valmiina lähtemään.
"Alas tulla sitten. Puumia tuntuu olevan tänä vuonna runsaasti liikkeellä ja pitäisin mieluiten laumalaiset elävien kirjoissa," ori naureskeli kuin hyvällekin sutkautukselle ja ampaisi kevyeeseen, matkaa taittavaan laukkaan, mutta piti vauhdin sellaisena että Kultatähtikin pysyisi siinä ainakin lähes ponnistelematta mukana noin kymmenen kilometrin matkan ajan.

[[ Höm höm, lyhyt, mutta kaikki oleellinen taisi käydä ilmi. Roolitaan heposet vielä lauman liepeille niin eiköhän tämä sitten olekin tässä. ]]

Pääsy koeajalle sai Kultatähden hihkumaan sisäisesti riemusta, mutta ei näyttänyt sitä paljoakaan ulospäin. Korvat kävivät edessä ja katse viivähti oriin katseessa mutta laskeutui nopeasti takaisin tantereeseen. "Kiitos kovasti, sir! Lupaan, etten tuota pettymystä!" tamma lausahti reippaammalla äänellä ilmeisen helpottuneena, mutta musta ori ei noteerannut enää Kultatähden ilonilmaisua. Ori kehotti Kultatähden mukaansa ja molemmat lähtivät reippaaseen laukkaan kohti laumaa. Kahdeksan kavion konsertti preerian tannerta vasten herätti Kultatähden sisällä helpotuksen huokauksia. Miten se olikaan kaivannut useamman hevosen aiheuttamaa rauhoittavaa askelluksen rytmiä ja lauman tuomaa turvaa, jota tuo jymisevä sointi symboloi. Ei kestänyt enää kauaakaan, kunnes useamman hevosen tuoksut alkoivat kantautua ympäröivästä maasta, myötätuulesta huolimatta preeriaan oli jäänyt joidenkin hevosten hajuja, varmaankin piehtaroinnista. Hajumerkit kävivät yhä tiheämmässä kunnes jopa lauman aiheuttamat äänet kantautuivat hiljaa tuulta vastaan. Nuoren orivarsan leikkisänkiihkeä vinkaisu kuului laumasta, ilmeisesti se oli pelleilemässä toisen nuoren yksilön kanssa. Myös veden tuoksut saapuivat tamman sieraimiin ja Kultatähden energiavarat tuntuivat kuin uusiutuvan. Se koki nyt olevansa lauman jäsen, vaikka koeajalla olikin, ja oli nyt innoissaan voidessaan tavata uuden perheensä. Pian kaukana häämöttävät siluetit saivat tarkempia muotoja ja värejä, ja kohta lauman luokse oli saavuttu. Nyt ei tarvinnut muuta kuin tutustua laumalaisiin, ja löytää vähintäänkin yksi hyvä ystävä ja opetella tämän kautta lauman arvojärjestys.

[[ Ööö, olisiko tämä tässä? ]]

Noki huokaisi mielessään helpotuksesta heti laumansa nähtyään ja laski nopeasti päässään hevosten lukumäärän: kaikki olivat paikalla. Ori bongasi Kotkan lauman reunamilta, vaaroja tähystämästä ja jatkoi hidastamatta vanhan tamman rinnalle.
"Lauman jäsenmäärä sen kuin kasvaa, vai?" tamma hymähti. Noki pärskähti tyytymättömänä.
"Kultatähti vaikuttaa varsin syrjäänvetäytyvältä, mutta käskyt näyttäisivät menevän perille ja tervehän tuo näyttäisi olevan," ori murahti ja nappasi hampaisiinsa ruohotukon jota järsi närkästyneenä. Kotka ymmärsi vihjeen ja löntysteli tyynesti sivummalle muun lauman joukkoon laskien päänsä lyhyenläntien ruohonkorsien sekaan.
Laumassa supististaisiin epäilemättä pari seuraavaa päivää, mutta sen jälkeen tilanne palautuisi luultavasti normaaliksi kun uusi arvojärjestys saataisiin selville. Noki tuhahti jälleen ja laski sitten päänsä alas alkaen järjestelmällisesti kyniä lähintä ruohomätästä puhtaaksi pysyen kuitenkin samalla valppaana laumaturvallisuutta vaarantavien tekijöiden varalta.

[[ Jebulis, kiitokset ja niin edespäin ~ ]]