Liittyminen: Hiirihaukka (loppunut)

[[ Hurr, Vertaveli hevosineen paikalle. Pahoittelen jo nyt mahdollisia vastauksen kestoja, kaikkialla hirveät kiireet päällä. ]]

Ilta oli jo pitkällä, mutta aurinko paistoi sitkeästi aina vain tihentyvien pilvien takaa. Iltaruskoon oli vielä aikaa, vaikka pilvissä ja taivaanrannassa kajastelivatkin jo punaisen, ruskean ja sinisen kauniit sävyt. Noen päivä oli ollut suht rauhallinen, laumassa ei ollut pahemmin tapeltu ja toiminta oli ollut lähes olematonta. Aamusella se oli johdattanut lauman hieman vihreämmille laidunmaille, mutta siitä lähtien lauma oli tyytynyt laiduntamaan sulassa sovussa ja hajallaan. Talvi oli kohuttu puheenaihe, vaikka siihen olikin vielä aikaa. Syksystä tulisi kaikkien merkkien perusteella pitkä ja lämmin. Viime vuoden runsaat, pitkään maassa pysyneet lumet olivat silti luoneet tietyn varjon lauman tulevaisuuden ylle: monet olivat kuolleetkin koviin pakkasiin ja korkeisiin nietoksiin. Noki oli jo parin läheisimmän hevosensa kanssa pyöritellyt asioita ja päätynyt odottamaan rauhassa. Voisihan olla, että talvesta tulisi leuto ja koko huolehtiminen olisi täysin turhaa!

Noki laidunsi muiden muassa Kotka vierellään hieman syrjempänä muusta laumasta, mutta pitäen sen kuitenkin näkyvillään. Joka puolella avautui viheriöivää tasankoa silmän kantamattomiin eikä pedoista ollut näkynyt jälkeäkään. Toissapäivänä laumaa oli ahdistellut susilauma, mutta koiraeläimet olivat jääneet nuolemaan näppejään kun Noki oli patistanut lauman avarammille laidunmaille.

Päistärikkö ravasi pitkin askelin päämatalalla, tutkimatta sen koommin ympäristöä. Ympärillä avautuva vihreä tasanko sai orin tuntemaan itsensä näkyväksi ja heikoksi. Helpoksi kohteeksi ja tietysti myös uhaksi muille. vaikkakin, eihän tuo uskonut voivansa olla jollekin kovinkaan isoksi uhaksi, eihän tuossa ollut kuin luuta ja nahkaa. Pärskähtäen tuo jättäytyi ajatuksistaan muihin asioihin, nostaen varovasti päätään. Ja huomatessaan laumallisen rusehtavia, valkoisia ja yleensäkin kaikenvärisiä hevosia tuo pysähtyi. Harmitus nousi pintaan, tuon teki mieli kääntyä ja laukata kiiruusti pois lauman alueelta. Nuohan nauraisivat itsenä tärviölle nuoren Hiirihaukan nähdessään!

Aprikoiden tuo seisoi paikallaan, pää aavistuksen alaspäin valuen. Hiirihaukka kuitenkin ryhdistäytyi, sillä olisihan laumassa aina turvallisempaa kuin yksin. Syksykin teki varmasti jo tuloaan, joten turvapaikan hankkiminen ei olisi lainkaan hassumpi ajatus. Arkaillen vielä hetken päätti päistärikkö sitten nostaa hitaan ravinsa ja mennä lähemmäksi. Lähemmäksi tultuaan tuota alkoi kuitenkin pelottaa, tuo laski päätään ja hidasti vauhtiaan entisestään. Pysähtyen hyvän matkan päähän noita katselemaan, etsien joukosta mahdollista johtajaa. Aina ja kaikkialla, mihin tahansa menikin, niin aina löytyi johtaja. Tunnistettuaan joukosta isohkon, hyvin pelottavan ja mustan orin, oli Hiirihaukka vähällä vinkaista pelosta. Noin tuima tapaus oli takuulla johtaja, eikä varmana hyväksyisi tälläistä hoikkelia laumaansa! Epävarmana tuo peruutti muutaman askeleen ja korvat hieiluivat sivuille ja taaksepäin, kun tuo oli pelästynyt näkemäänsä oria.

Noen huomio oli herpaantunut lähes täysin, ja vaikka se kuuli laumaa hitaasti lähestyvät askeleet ja tunnisti ne hevosen kavioiden kopsunnaksi, tyytyi se seesteisessä mielessään ajattelemaan että joku kauemmaksi eksynyt laumalainen sieltä vain tuli. Tulijaa ei pystynyt vielä haistamaankaan kunnolla, koska tuuli puhalsi sitä kohti. Noki seurasi ruohoa laiskasti jauhaen askelten lähestymistä, käymistä harvemmiksi ja lopulta pysähtymistä. Sitten kuin taikaiskusta tuuli kääntyi hieman ja Noki haistoi haluamansa. Nuori, vieras ori. Oriin tyyneys oli mennyttä ja tilalle astui levottomuus ja kiukku. Kuinka joku julkesi..? Askeleet kuuluivat perääntyvän hieman ja Noki käänsi päätään sen verran että näki päistärikön hevosen, todella laihan sellaisen toki. Myös Kotka ja muutama muu laumalainen oli havahtunut tulijan hajuun ja kääntäneet katseensa syksyn viimeisistä vihreistä ruohomättäistä.

"Kuka olet ja millä asialla liikut?" Noki korotti äänensä kuuluvaksi jääden paikoilleen. Se antoi toiselle mahdollisuuden lähteä pakoon tai jäädä keskustelemaan. Jälkimmäinen vaihtoehto tietenkin vaatisi enemmän rohkeutta, mutta Noki ei halunnut tehdä asioita liian helpoksi, ei missään nimessä.

Hiirihaukka tunsi itsensä jotenkin tyhmäksi ja älyvapaaksi juostessaan suurinpiirtein pelottavan mustan kavioden päälle. Pelokkaana päistärikkö otti askelia taaksepäin empivännäköisenä ja peläten hyökkäystä. Miten tuo ajaisi hänet pois? Vihaisesi perässä juoksemalla ja puremallako? Siihen Hiirihaukka ei ollut valmistautunut, että toinen sanoisi muuta kuin "Häivy". Niinpä tuo siis yllättyi kuullessaan orin kysyvän kuka Hiirihaukka oli ja millä asioilla. Hiirihaukka hämmästyi hieman, mikä kuvastui hyvin tuon silmistä. Kuitenkin pelokas ilme palasi melko pian orin kakistellessa sanoja ulos suustaan. "M-minä olen Hi..hi..hiirihaukka." Ja sitten pelokas vilkaisu ylöspöin mustaan oriin ja sitten katse kiireesti takaisin maahan. "T..tahtoisin liittyä laumaan." Kertoi päistärikkö varovaisesti, toivoen syvästi pääsevänsä mukaan edes hykiön asemaan. Olisi ainakin laumallisena turvattu, paremmin siis kuin yksin vaellessaan. Ei Hiirihaukka nyt niin tyhmä olisi, että jatkaisi vaelteluaan pitkin preeria..siis yksin. Tosin eipä sitä tiennyt, kun johtaja vaikutti kovin ankaralta tyypiltä.

Miksi olikaan ori mennyt häiritsemään noiden idyllistä rauhaa? Tuota kadutti, teki mieli kääntyä ja mennöä karkuun ennen kuin toinen iskisi hampaansa vihastuneena.. tosin tuo ei kyllä vielä sitä ollut tehnyt, mikä ihmetytti Hiirihaukkaa. Ajatustyökin oli kovin uuvottavaa, ori pelkäsi hikovansa. Tosin se ei nälyisi kovinkaan päistärkarvan seasta, mutta hevosethan haistavat hien paremmin kuin ihmiset ja ne tunnistavat pelkohien. Siksi Hiirihaukka pelkäsi: Se pelkäsi tämän mustan ja hirvittävän pelottavan vaikutelman itsestään antavan orin satuttavan sen jo ennestään huonoa kroppaa ja mikä kamalanpaa, ajaisi tuon johonkin autiommalle paikalle, jossa ori ei voisi syödä senkään vertaa mitä tapana oli. Päistärikkö painoi päätään vielä hieman lisää alaspäin ja päätti sillä hetkellä olevansa orille mieliksi syömällä mahdollisimman vähän. Niin tuo eiv osii katua laumaan ottamista, kun Hiirihaukka ei kuluttaisi edes paljoa. Siinä oli Hiirihaukan näkemä ratkaisu, jonka tuo toivoi tepsivän. Eikä tietenkään tullut kuuloon, että mitään olisi sanonut, tyytyi tuo hiljaa olemiseen ja itsensä alentamiseen.

Noen suupielet nykivät pakostakin kun se seurasi vieraan oriin pelkotilan kehittymistä pahempaan. Oriin alkaessa änkyttää asiaa Noki ei voinut kuin kääntää päätään hieman sivuun peittääkseen nyt jo leveän virneen ja ollakseen samalla hekottamatta ääneen. Hymy saatiin kuitenkin nopeasti kontrolliin, kun ori, Hiirihaukka, sai kuin saikin kakaistua asiansa. Vai haluttiin sitä laumaan? Noki arvioi silmillään toista, nyt uudelta kannalta. Pieni ja laiha, lähes riutunut ulkomuoto, tiukan alentuvainen olemus... Toisesta ei olisi varmaankaan haittaa, mutta eipä paljoa hyötypuoliakaan näkynyt ilmenevän. Noki käänsi päätään hieman nähdäkseen takanaan seisovan Kotkan reaktion. Tamma näytti yhtä empiväiseltä. Epäröivää, odottavaa hiljaisuutta katkoi vain tuulen kevyt suhina ruohikossa ja lintujen tavanomainen viheltely. Noki tiesi, että jopa Kotka odotti nyt siltä päätöstä.

"Hmh. Eihän tuollaisesta ruipelosta ole mihinkään, hyvä jos perässä pysyy," Noki tuhisi. Sen korvat olivat kuitenkin asettuneet leppoisasti sivuille, ja sen päätöksestä ei olisi kenelläkään epävarmuutta. "Mutta tule nyt sitten. Ja koita saada vähän lihaa luittesi ympärille, luonnotonta tuo tuollainen." Noki vilkaisi vaivihkaa Kotkan suuntaan. Tamma kohtasi sen katseen ja hymyili. Noki tiesi olleensa Kotkalle mieliksi, mutta kumma kyllä se lähinnä ärsytti sitä. Se puhalsi murjottavana lämpimän ilmavirran ulos sieraimistaan ja painoi päänsä ruohonkorsien tasolle jatkaen siitä mihin oli jäänyt ennen kuin uusi laumalainen oli tullut häiritsemään lauman arkea. Hiljaa mielessään Noki oli kuitenkin toiveikas. Uudesta tulokkaasta voisi kenties kehittyä jotain, ainakin sillä oli nöyrä asenne kohdallaan. Tietysti liiallinen hissukkamaisuus ei ollut ikinä hyväksi, mutta ehkäpä tuostakin löytyisi jotain potentiaalia?

[[ Hyyvä, tämä tässä. Seuranhakuihin siitä hushus seuraa etsimään ja pelikenttiä aktivoittamaan. ;D ]]